Saarna Karttulan kirkossa 16.4.1992
Matt. 26: 17-30
Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?" Niin hän sanoi: "Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: 'Opettaja sanoo: Minun aikani on lähellä; sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa'." Ja opetuslapset tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja valmistivat pääsiäislampaan.
Ja kun ehtoo tuli, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Ja heidän syödessään hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut". Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "Herra, en kai minä ole se?" Hän vastasi ja sanoi: "Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut. Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt."
Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai minä ole se?" Hän sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit".
Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."
Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
Kiirastorstai on Herran ehtoollisen asettamisen muistopäivä. Silloin Jeesus sääti ihmeellisten tekojensa muiston. Hän halusi syödä pääsiäislampaan yhdessä opetuslastensa kanssa ennen kärsimistään ja kuolemaansa.
Jeesus ja opetuslapset olivat Jerusalemin liepeillä ns. yläsalissa, josta he sitten kiitosvirren veisattuaan lähtivät Öljymäelle. Siellä Jeesus ennen vangitsemistaan rukoili taivaallista Isää sanoen: “Isäni, jos mahdollista, niin menköön minulta pois tämä malja, ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.” Hän alistui Isän, lähettäjänsä tahtoon.
Sitä ennen hän asetti pyhän ehtoollisen.
Se malja, josta juomme, on siunauksen malja. Siinä tulemme osallisiksi Kristuksen verestä eli syntien anteeksiantamuksesta, elämästä ja autuudesta. Ja leipä, jonka me murramme, on osallisuus hänen ruumiiseensa, eli seurakunnan jäsenyyteen. Jeesus sanoo: “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
Ehtoollinen on merkki ja muistutus siitä, että Jeesus on jo lähes 2000 vuotta sitten antanut kaikki synnit anteeksi. Hän vei ne ristille, että meillä rauha olisi. Ehtoollisella kirkkaimmin muistamme, että hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden ja runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut.
Kaikki, minkä Jeesus teki, hän teki meidän tähtemme. Hän asetti ehtoollisen meille portiksi iankaikkiseen elämään. Hän kärsi ja kuoli meidän syntiemme tähden. Kaikki se kärsimys, mikä Jeesusta kohtasi, olisi kuulunut meille. Tällä itsensä uhraamisen tiellä Jeesus meni niin pitkälle, että vähän ennen kuolemaansa hän ristillä huusi: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Kuitenkin hän lopuksi löysi rakastavan Isän, jolle hän sanoi: “Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Ja sen sanottuaan hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.
Rakkaat ystävät! Mitä tämä kaikki merkitsee sinulle ja minulle? Kaiken tämän Jeesus on tehnyt sinun tähtesi, mitä sinä teet hänen tähtensä?
Meidän tehtävämme on ottaa uskossa vastaan kaikki tämä, mitä meille sanan kautta tarjotaan ja noudattaa sitä. Avatkaamme siis sydämemme tänä kiirastorstaina ja ottakaamme uskossa vastaan se pelastus, jonka Jeesus Kristus meille tarjoaa. Muistakaamme Joh. 3: 16: “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”