Saarna konfirmaatiojp:ssa Syvänniemen kirkossa 23.6.1990
Luuk. 1: 57-66
Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan.
Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa.
Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes".
Niin he sanoivat hänelle: "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi". Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: "Johannes on hänen nimensä". Ja kaikki ihmettelivät.
Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.
Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa.
Tänään on nyt juhannuspäivä ja Johannes Kastajan päivä. Johannes Kastajalla oli suuri ja merkittävä tehtävä Jumalan pelastushistoriassa. Hän sai olla Jeesuksen edelläkävijänä ja julistamassa suurta sanomaa: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”
Johannes tuli todistamaan valkeudesta, joka oli tullut maailmaan. Hän itse ei ollut se valkeus, vaan hän tuli siitä todistamaan. Kun sitten valkeus, Jeesus Kristus, tuli omiensa tykö, he eivät ottaneet häntä vastaan, vaan hylkäsivät hänet, tuomitsivat hänet kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.
Nimi Johannes merkitsee: Jumala on armollinen. Johanneksen kodissa elettiinkin Jumalan armotekojen keskellä.
Vanha Elisabeth, Johanneksen äiti, ja hänen Isänsä Sakarias eivät olleet saaneet yhtään lasta. He pyysivät sitä Herralta, ja Herra kuuli heidän rukouksensa. Enkeli tuli tuomaan viestiä, että rukous oli kuultu ja Elisabet synnyttäisi pojan ja hänelle olisi annettava nimi Johannes, eli ‘Jumala on armollinen’.
Kun Johannes sitten syntyi, he tekivät niin kuin enkeli oli käskenyt. Kaikki sukulaiset ihmettelivät ja kysyivät: mikähän tästä lapsesta tulee? Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa.
Mikähän tästä lapsesta tulee? Näin ovat varmaan kyselleet myös teidän, rakkaat konfirmoidut nuoret, vanhempanne teidän kehtojenne äärellä. Noin 15 vuotta on nyt siitä, kun vanhempanne veivät teidät pyhälle kasteelle. Tekin olette Johanneksia, sillä Jumala on ollut teillekin armollinen. Olette saaneet kulkea tässä vaarallisessa maailmassa viidentoista vuoden ajan. Jumala on siunannut ja varjellut teitä. Vanhempien ja kummien esirukoukset ovat seuranneet teitä.
Teistä on tänään tullut seurakuntamme täysivaltaisia jäseniä. Tekin voitte nyt ottaa vastaan tehtäviä seurakunnassa. Te puolestanne voitte nyt olla kummeina huolehtimassa ja kantamassa vastuuta lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Tehtävä on suuri, siihen tarvitaan paljon Jumalan apua ja armoa. Ennen kaikkea tarvitaan rukousta ja Pyhän Hengen johdatusta.
Elämää on usein vaikea elää oikein, Jumalan tahdon mukaisesti. Tulee syntiä, joka rikkoo vanhempien ja lasten välejä. Silloin tarvitaan Johannesta, tarvitaan juuri sinua sanomaan: Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, sinunkin syntisi. Valkeus, josta Johannes todisti, on jo tullut maailmaan ja hän, tämä Valkeus itse sanoo: “Minä olen maailman valkeus.”
Rakkaat ystävät. Tahdommeko me vaeltaa valkeudessa? Joka tahtoo, hän ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen ja saa voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Ja jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, eli saamme kerran taivaassa olla iankaikkisesti sen Herran omia, jota täällä saimme palvella kärsivässä lähimmäisessämme. Vasta perillä, Jumalan luona, ymmärrämme täysin, että Jumala on todella armollinen, kun on Jeesuksen Kristuksen kautta pelastanut minut, suurimman syntisen iankaikkiseen elämään. Aamen.