Saarna Karttulan kirkossa 30.12.1990
2. vuosikerta
Luuk. 12. 32
Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
Tunnette sanonnan “Lyhyestä virsi kaunis”.
Voisiko sen sanoa tämän sunnuntain saarnasta? Saarnateksti on ainakin hyvin lyhyt ja ytimekäs. Vain yksi jae. Siinä Jeesus puhuu opetuslapsilleen. Se on osa pitkästä vuorisaarnanomaisesta opetuspuheesta. Opetuslasten pieni lauma on perivä Jumalan valtakunnan.
Jeesus kehottaa myös katselemaan taivaan lintuja ja kedon kukkasia. Omilleen Jeesus antaa ruuan ja vaatteet.
Jeesus nostaa opetuslasten itsetuntoa sanomalla: “Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset.” “Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.” “Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat, mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.” “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.”
“Älä pelkää, sinä piskuinen lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Siinä onkin Jumalan lapsen suurin turvallisuus, että hän saa valtakunnan, Jumalan valtakunnan, eli taivasten valtakunnan. Jeesus ei lupaa, kuten saduissa, puoli valtakuntaa, vaan koko valtakunnan.
Jo kasteessa meidät otettiin Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi, ja saimme näin Jumalan valtakunnan kansalaisoikeudet.
Raamattu puhuu meille näistä kansalaisoikeuksista Ef. 2: 12-13. Siinä sanotaan, että ilman Kristusta olemme vailla Israelin kansalaisoikeuksia, olemme ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa, mutta nyt kun olemme Kristuksessa Jeesuksessa, olemme päässeet lähelle Kristuksen veressä. Se, joka on Jeesuksessa, on täällä maailmassa turvassa kaikissa tilanteissa, ja hänelle kuuluu Kristuksen sana: Älä pelkää, sinä saat valtakunnan. Sinulla on Jumalan valtakunnan kansalaisoikeudet, sinulle kuuluvat kaikki Raamatun lupaukset, mutta myös varoitukset. Mitään ulkonaista sinun ei tarvitse pelätä. Ainoa, mitä tulee pelätä, on synti ja sitä seuraava Jumalan viha ja tuomio.
“Pelkää Herraa ja karta pahaa”, on myös Raamatun kehotus. “Autuas se mies, joka Herraa pelkää.” (Ps. 112: 1) “Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa.” (Ps 128: 1)
Toinen ristin ryöväreistä kysyi toiselta: “Etkö sinä edes pelkää Jumalaa?”
Jumalan pelko on sitä, että tahdotaan elää loukkaamattomalla omallatunnolla ja pidetään tilivälit Jumalan kanssa mahdollisimman lyhyinä. Jumalan valtakunnan kansalaisoikeuksiin kuuluu pääsy esteettä anteeksiantamuksen lähteelle.
Sana kehottaa meitä käymään uskalluksella - eli pelkäämättä - armoistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. Silloin, kun synti syyttää sisimmässämme, silloin on oikea aika.
Rakkaat ystävät! Älkää pelätkö! Jumalan valtakunnan kansalaisina meidän ei tarvitse pelätä tuntematonta tulevaisuutta eikä vapista sen edessä. Muuttakaamme kaikki huolemme kiitokseksi ja rukoukseksi. Jos pelko näistä ajallisista hiipii sieluumme, muistakaamme Jumalan puhelinnumeroa ja käyttäkäämme sitä. Se on Ps. 50: 15: “Avuksesi huuda minua hädän päivänä ja minä tahdon auttaa sinua.”
Raamattu kieltää aivan selvästi pelokkaan murehtimisen. Se opettaa meille pyhää huolettomuutta. Kaikki saamme jättää Jumalan käsiin ja Jumalan huomaan. Hän tietää, mitä kulloinkin tarvitsemme. Siis älä pelkää, usko ainoastaan.