Saarna Syvänniemen ja Karttulan kirkoissa 25.12.1991
Luuk. 2. 1-14
Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.
Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
Mitä joulu meille merkitsee? Jokainen ottaa joulun vastaan omalla tavallaan. Tuskin kukaan voi suhtautua jouluun täysin välinpitämättömästi.
Mutta niin monta kuin meitä tänään on täällä koolla, niin monta on myös joulun vastaanottamisen tapaa.
Joulunviettotavat vaihtelevat, mutta joulun sanoma pysyy aina samana. Siihen kuuluu aina jouluevankeliumi, jonka äsken alttarilta luettuna kuulimme. Siinä on joulun sanoma selvimmin esillä.
Joulu ja Jeesus kuuluvat yhteen. Joku voi yrittää viettää joulua ilman Jeesusta, mutta huomaa, ettei se onnistu. Ei voi viettää syntymäpäiväjuhlaa ilman syntymäpäiväsankaria. Joulu ilman joulun sanomaa on tyhjä joulu. Vasta Jeesus tekee joulusta todellisen sydämen juhlan.
Tänäänkin meitä kutsutaan Beetlehemiin katsomaan joulun ihmettä. Ja onhan se todella ihme, että suuri Jumala syntyi pieneksi ihmiseksi, että me pääsisimme Jumalan lapsiksi ja pelastuisimme iankaikkiseen elämään.
Joulun sanoma kuuluu kaikille. Sen keskeinen sanoma on enkelin viestissä: “Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”
Viesti on selvä. Se kertoo kuka on syntynyt, missä hän on syntynyt ja miten hänet voi löytää. Kedon paimenet tekivät tuosta viestistä omakohtaiset johtopäätöksensä. Kuin yhdestä suusta he sanoivat: “Nyt Beetlehemiin!” He lähtivät liikkeelle kiiruhtaen, sanan varassa. Ja he löysivät Jeesuksen. Sana piti paikkansa.
Sana pitää paikkansa myös tänä päivänä, tänä aamuhetkenä täällä kirkossa. Jokainen, joka uskoo sanan ja lähtee liikkeelle, löytää Jeesuksen Kristuksen. Olet tullut aivan oikeaan paikkaan, kun olet tullut joulukirkkoon tänä aamuna.
Jeesus on aina siellä, missä kaksi tai kolme on hänen nimessään koolla. Täällä on seimi, täällä on Kristus ja hänen seurakuntansa. Joulun sanoma on nyt käsin kosketeltavana läsnä. Uskon silmin näemme Jeesuksen. Hän on paras joululahjamme. Siksi saamme pyytää, kuten veisaamme virressä 21: “Ah, Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein.”
Hän seisoo sydäntemme ovella ja kolkuttaa juuri nyt. Mitä vastaamme kolkutukseen? Avaammeko hänelle ovemme? Sanommeko: “Käy Herra Jeesus luokseni, tee sydämeeni majasi, sä sinne armo, autuus tuo, sun asuntos sen olla suo.”
Kun Jeesus tulee sydämeen, hän ei tule tuomarina, vaan armahtajana. Hänen Pyhä Henkensä kyllä näyttää synnin, mutta myös hänen verensä kautta tapahtuneen syntien anteeksiantamisen.
Jeesuksen tie kulki seimestä Golgatalle. Se on meidänkin tiemme. Se on kaita tie, joka vie elämään, ja vain harvat onnelliset sen löytävät.
Paimenet eivät jääneet seimen luokse, vaikka se oli hyvä paikka vierailla. He lähtivät viemään ilosanomaa eteenpäin. He ilmoittivat sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Paimenista tuli pastoreita, ilosanoman julistajia. He palasivat seimeltä kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet. He olivat nähneet Ihmeellisen neuvonantajan, Väkevän Jumalan, Iankaikkisen Isän ja Rauhanruhtinaan.
Rakkaat ystävät! Tänäänkin näemme todellisen valkeuden, ilon ja anteeksiantamuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä on kaikki, mitä ihminen sisimmässään eli sydämessään kaipaa. Hänessä on Jumalan armo ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, siis myös sinulle ja minulle. Kohotkoon meidänkin sydämistämme tänä jouluna kiitos ja ylistys kaikesta armosta, jota Jumala Jeesuksessa Kristuksessa meille lahjoittaa. Sanokaamme yhdessä enkelten kanssa: “Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”
Kohta on joulu ohi ja arki alkaa. Se, mitä nyt on kuultu ja nähty, on tarkoitettu sinulle ja minulle voimaksi matkalle.
Joulun hyvä Herra, Jeesus Kristus, elämäämme runsaasti siunatkoon tänäkin joulun ja joulun jälkeen.
Aamen.