Saarna Syvänniemen kirkossa 25.12.1989
Luuk. 2: 1-14
Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.
Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
Tänä jouluaamuna meitä kaikkia, sinua ja minua, kutsutaan seimen äärelle ihmettelemään jouluyön suurta ihmettä. Eikä vain ihmettelemään, vaan kätkemään ilmoituksen sana ja siitä kiittämään ja iloitsemaan.
Kaikki se, mitä seimen ääressä kuulemme ja näemme, on yksinomaan myönteistä. Näemme, että sana on tullut lihaksi. Jumalan vuosituhansia valmistelema pelastus on tullut silmin nähtävällä tavalla todeksi. “Nyt on sulla, nyt on mulla ilojuhla verraton.”
Kun olemme kirkossa, olemme seimen äärellä. Kenenkään ei tarvitse pelätä pientä Jeesus-lasta. Enkelikin ilmoitti: “Älkää peljätkö, katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Ja sitten seuraa lupaus kaikille liikkeelle lähtijöille: “Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”
Jumalan ilmoitus enkelin välittämänä on tosi. Se, mikä luvattiin, on todella olemassa.
Kun paimenet lähtivät liikkeelle, he löysivät Marian, Joosefin ja lapsen. He kokivat löytäjän iloa. Tuo yö muutti heidän elämänsä.
Kirkossa, sanan ääressä, mekin voimme kokea tuota samaa paimenten iloa. Pyhä Henki tekee meille eläväksi jouluevankeliumin, Jumalan sanan. Se ei ole vain joskus 2000 vuotta sitten tapahtunut kertomus, vaan se on totta tässä ja nyt. Kristus syntyy yhä uudestaan meidän sydämissämme, kun lähdemme liikkeelle kuulemaan ja kätkemään ilmoituksen sanan.
Kuinkahan monen sydämessä Kristus saa tänä jouluna syntyä? Kuinkahan moni lähtee täältä kirkosta kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta siitä, mitä on kuullut ja nähnyt?
Luukas kertoo, että seimellä käynnin jälkeen paimenista tuli Kristuksen todistajia. He ilmoittivat edelleen, mitä Jumala oli heille puhunut ja sen, mitä he olivat löytäneet. Suurta löytöä ei voinut pitää yksityisasiana. He palasivat arkeensa muuttuneina miehinä. Pieni Jeesus-lapsi oli muuttanut heidät.
Etsivä löytää tänäänkin. Joulun Herra on läsnä sanassaan, uskolla vastaanotettavissa. Sanan ääressä meille selviää, että joulun suurin ilo ei olekaan siinä ulkonaisessa, mikä jouluun liittyy, vaan se on siinä sanomassa, jonka saamme vastaanottaa: Meille on syntynyt Vapahtaja! Jumala on tullut meidän keskellemme, ja hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan.
Jokainen juhla loppuu aikanaan, niin joulukin. Mutta jos olemme saaneet katsella Jeesus-lasta uskon silmillä seimessä, mikään ei ole enää niin kuin ennen. Kaikki on muuttunut. Saamme palata juhlasta arkeen kiitollisuus ja ylistys mukanamme.
Tämä kiitollisuus ei lakkaa löytäjän elämässä eikä seurakunnassa. Joulun ylistys toistuu joka sunnuntai yhteisessä jumalanpalveluksessa: “Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha, ihmisille hyvä tahto.”
Sen tähden, tulkaa, seurakuntalaiset kirkkoon niin usein kuin mahdollista. Silloin meillä on joulu ainainen.
Aamen.