Saarna Syvänniemen kirkossa 25.12.1988
Luuk. 2: 1-14
Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.
Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".
Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.
Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.
Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.
“Laulu enkelten, voitto Kristuksen
kiitosvirreksi puhkeaa.
Kiitos Jumalalle, kiitos Voittajalle.
Kristityt, Hengessä riemuitkaa.”
Joulu on täynnä myönteisiä asioita. Se on sanoma Valkeudesta, joka tuli tähän pimeään maailmaan. Jouluyönä tapahtui se, mitä Jumala oli tuhansia vuosia valmistellut. Jumala kuroi umpeen sen välimatkan, mikä oli synnin tähden muodostunut Jumalan ja ihmisen välille. Kun ihminen ei päässyt Jumalan luo, Jumala tuli Jeesuksessa Kristuksessa ihmisten luo. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Niin Jumala rakasti maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Ensimmäisenä jouluyönä iäisen elämän voimat murtautuivat tähän maailmaan. Silloin näkymätön muuttui näkyväiseksi. Kedolla yöllä laumaansa vartioivat paimenet saivat nähdä edessään Herran enkelin, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. He kuulivat ihmeellisen viestin, ilosanoman. Evankeliumi laskeutui taivaasta alas. Jeesus Kristus, Vapahtaja ja Herra, oli syntynyt Daavidin kaupungissa, Betlehemissä. Ja heille annettiin merkki: he löytävät lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa. Ja he kuulivat koko taivaallisen enkelijoukon ylistyksen: kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.
Nyt oli toteutunut satoja vuosia sitten profeetta Jesajan kautta annettu ennustus: “Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden. Jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” Tuolle Valkeudelle taivaan Isä antoi monia nimiä, niin kuin rakkaalle lapselle annetaan. Hän on: Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Nyt tuo Valkeus oli tullut maailmaan. Sanan lupausten varassa paimenet lähtivät liikkeelle vastasyntynyttä Jeesus-lasta etsimään. Heille oli sanottu: te löydätte lapsen. Ja niin he löysivät Marian, Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Seimen ääressä paimenet puhkesivat puhumaan sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. He kuljettivat mukanaan sitä taivaan kirkkautta ja sitä sanaa, jonka olivat kuulleet ja nähneet. Ihmetys täytti kaikkien sydämet. Maria kätki sanat ja tutkisteli niitä sydämessään. Ja paimenet palasivat entiseen tehtäväänsä Betlehemin kedolle. Mutta heissä tapahtui ihmeellinen muutos. He kiittivät ja ylistivät Jumalaa kaikesta, mitä olivat kuulleet ja nähneet.
Sama sanoma on liikkeellä tänäkin päivänä. Ja sana lupaa yhä, että kaikille, jotka ottavat hänet vastaan, hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi. Kedon paimenet ottivat ensimmäisinä Jeesuksen vastaan. He avasivat sydämensä taivaalliselle viestille: teille on syntynyt Vapahtaja.
Viesti kaikuu yhä: sinulle ja minulle on syntynyt Vapahtaja. Nyt on jokaisella ihmisellä pelastuksen toivo. Jumalan pelastusrengas on heitetty meidän keskellemme. Jumala teki sen, mihin me itse emme pystyneet. Hän sanoo meille tänä jouluna ja joka päivä: tartu kiinni iankaikkiseen elämään. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut. Tule sanan valkeuteen. Älä jää pimeään. Polvistu seimen ääreen. Kerro siinä Jeesukselle sydämesi tuska ja epäusko, kiitos ja ylistys.
Pyhä Henki jatkaa nyt Kristuksen työtä sanan kautta. Jeesus opettaa, että siinä sanassa, jota hän puhuu, on iankaikkinen elämä. Sillä Jumalan sana neuvoo meitä aina Jeesuksen Kristuksen luo. Kristuksen luota kulkee sitten tie ihmisten luo. Tätä hyvää sanaa, evankeliumia, saamme viedä lähelle ja kauas.
Kukaan seimen luona käynyt ei jää toimettomaksi. Hänelle annetaan tehtävä. “Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Me olemme jo kasteessa saaneet oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapsiksi. Meidänkin ylitsemme on sanottu: mene ja tee! Tee työtä Herran viinitarhassa, Herran seurakunnassa. Voimanlähde työhön on seimi, Jumalan sana. Kun lähdet liikkeelle sen varassa, toteutuu sinunkin elämässäsi se, mikä oli totta kedon paimenten kohdalla: Laulu enkelten, voitto Kristuksen kiitosvirreksi puhkeaa.