Saarna Syvänniemen ja Karttulan kirkossa 25.12.1986
Luuk. 2. 1-20
Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.
Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.
Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.
Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.
Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.
Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.
Ensimmäisenä jouluyönä Jumalan armo ilmestyi pelastukseksi kaikille ihmisille. Jumalan pelastavat voimat murtautuivat ihmisten tietoisuuteen näkyvällä ja kuuluvalla tavalla. Näkymättömät enkelit muuttuivat näkyviksi olennoiksi ja toivat viestin suoraan taivaasta. Herran kirkkauden ympäröimänä enkelin viesti kiiri koko syntiin langenneelle ihmiskunnalle. “Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra, Daavidin kaupungissa.”
Tuo viesti oli suuren ilon viesti. Oli tapahtunut maailmankaikkeuden suurin ihme: suuri Jumala syntyi pieneksi ihmiseksi. Jumala, joka olemuksellaan täyttää taivaat ja taivaiden taivaat, hän, joka hallitsee taivaankappaleita ja galaksiryhmiä, on nyt kapaloituna ja seimessä makaamassa.
Miksi Jumalan täytyi tulla ihmiseksi? Vastauksen antaa meille Jeesuksen edelläkävijä Johannes Kastaja. Hän viittasi Jeesukseen ja sanoi: “Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”
Syntiinlankeemuksessa koko ihmissuvun päälle lankesi kadottava syntikuorma. Jokainen ihminen, myös sinä ja minä, lisäsimme tuota kuormaa. Tilamme kävi päivä päivältä pahemmaksi. Kaikki olimme poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Nyt, ensimmäisenä jouluyönä, tuli tuon synnin kuorman poistaja, joka kärsimisellä ja kuolemalla otti pois meidän syntimme ja teki sovinnon vihastuneen Jumalan kanssa. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Hän tuli meidän veljeksemme, että meistä tulisi Jumalan lapsia. Hän tuli köyhäksi, että me hänen köyhyydestään rikastuisimme. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskoivat hänen nimeensä. Hänen nimensä Jeesus tarkoittaa: Herra pelastaa.
Jo kastehetkellä Jumala otti meidät Jeesuksen Kristuksen kautta omiksi lapsikseen. Jumala hyväksyi meidät yhteyteensä, ja saimme lähteä vaeltamaan yhdessä kedon paimenten kanssa Jeesuksen seimen ääreen. Löysimme Jeesuksen. Saimme ihmetellä Jumalan suurta armoa ja anteeksiantamusta. Ja nyt tällä hetkellä, tänä päivänä, 25.12.1986 tässä kirkossa jokainen saa vahvistaa kasteensa liiton, eli palata kasteen armoon uudestaan. Täällä on Jeesuksen seimi. Jouluyön armo ihme säteilee yhä langenneen ihmiskunnan yllä. Pelokas ja syyllisyyden painama ihmislapsi saa kuulla enkelten viestin: “Sinulle on syntynyt Vapahtaja.” Virrentekijä veisaa jouluvirressään 28: “Juuri meille kylmenneille Jeesus avuks’ tullut on. Kiitä kiitä Herraa siitä, usko, vaikk’ oot mahdoton. Nyt on sulla, nyt on mulla ilojuhla verraton.”
Kedon paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet. Mitä sinä olet kuullut ja nähnyt tänä jouluna? Oletko nähnyt sanassa Herran kirkkauden? Oletko kuullut enkelten viestin? Kaikki tämä on Jumalan sanassa. Sieltä voimme sen nähdä, kuulla ja kätkeä omaan sydämeemme sekä tutkistella sitä, kuten Maria teki.
Polvistutaan mekin tänä jouluna hengessä ja uskossa Jeesuksen seimen luokse ja hänen ristinsä juurelle ja jätetään sinne syntikuorma ja syyllisyys. Lähdetään kiittäen ja iloiten jatkamaan matkaa. Silloinpa on sinulla ja minulla ilojuhla verraton.