Saarna itsenäisyyspäivänä 6.12.1994
5. Moos: 10-14
Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa, sinun Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle. Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy, niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unhota Herraa, sinun Jumalaasi.
Tänään, itsenäisyyspäivänä, meitä kehotetaan kiittämään Herraa, Jumalaamme, siitä hyvästä maasta, jonka hän on meille antanut.
Suomi, isänmaa, on meille Jumalan lahja. Tätä lahjaa olemme saaneet pitää omanamme jo 77 vuotta. Iloitsemme siitä, että olemme saaneet jälleen nostaa salkoihin siniristilipun tietäen, että uhrin ansiosta lippu liehuu. Uhrin ovat antaneet ne veteraanit, jotka tänäkin päivänä tuntevat omassa ruumiissaan ja elämässään sotien lyömät haavat, ja ne, jotka palasivat kaatuneina, kaikkensa antaneina ja jotka kyynelin peittelimme isänmaan multiin. Ristirivit sankarihautausmailla kertovat ja muistuttavat meitä heistä tänäänkin.
Tämä vapaa isänmaa, tämä Jumalan lahja, myös velvoittaa meitä. Sana kehottaa: “Varokaa unohtamasta Herraa, Jumalaamme.”
Olemme tänä aikana nähneet, mihin johtaa Jumalan unohtamisen tie. Siellä, missä Jumala ja hänen 10 käskyään unohdetaan, kansan moraali romahtaa. Rikollisuus ja väkivalta kasvavat pelottaviin mittoihin. Lähimmäisestä ja hänen omaisuudestaan tulee riiston kohde. Ateismin kylvö kantaa tänä aikana hirvittävää hedelmää. Ihminen on aina sama. Ilman Jumalaa hän on kuin susi sudelle.
Jumala, ihmisen Luoja, tietää tämän. Siksi hän varoittaa: “Älä unohda Herraa, Jumalaasi.”
Vanhurskaus on kansalle kunniaksi. Sana sanoo: “Noudattakaa aina hänen käskyjään, lakejaan ja säädöksiään, jotka hän on meille antanut.” Tänään katsomme kiittäen niihin kansojen johtajiin, jotka ovat ammentaneet voimansa Jumalan sanasta. Mutta kauhulla ja inholla muistelemme niitä johtomiehiä, jotka hylkäsivät Jumalan ja tappoivat alaisiaan, riistivät heiltä kodin, isänmaan ja elämän. Todellakin: synti on kansojen häpeä siellä, missä Jumala on unohdettu.
Tarvitsemme tänään, niin johtomiehet kuin yksityiset kansalaiset, ylhäältä tulevaa viisautta. Se on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa. Se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmissä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat. “Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.” Ylhäältä tulevaa viisautta annetaan niille, jotka totuus on tehnyt vapaiksi.
Tunnemme maailmassa vain yhden, joka voi sanoa: Minä olen tie, totuus ja elämä. Hän on Jeesus Kristus, jonka syntymäjuhlaa, joulua, vietämme parin viikon kuluttua.
Rakkaat ystävät! Tämä on kiitoksen päivä. Kiitämme Jumalaa yhä vapaasta isänmaasta. Kohottakaamme kätemme ja sydämemme rukoukseen isänmaan vapauden puolesta ja oman sielumme pelastuksen puolesta. Älkäämme milloinkaan unohtako, että meillä on Jumala, Jumala joka auttaa, ja Herra, Herra joka kuolemasta vapahtaa.
Aamen.