Saarna Karttulan kirkossa 6.12.1993
Joh. 8: 31-36
Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." He vastasivat hänelle: "Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.
Vietämme tänään rakkaassa isänmaassamme 76. itsenäisyyspäivää. Tuohon aikaan sisältyy Jumalan armosta enemmän rauhaa kuin sodan päiviä.
Vaikka sota-aikaa on vain muutama vuosi itsenäisyytemme ajasta, tiedämme ja näemme, mitä arpia armaan isänmaamme kasvoihin ne löivät. Te, monet kuulijat, kannatte noita sodan lyömiä arpia ruumiissanne ja sielussanne. Ja kirkkojemme ympärillä olevat sankarihaudat kertovat omaa lahjomatonta sanomaansa.
Teiltä sotaveteraaneilta, jotka vielä elätte, kysyn miehenä, joka olin sota-aikana 7-vuotias poikanen, kannattiko kaikki tämä?
Sen verran olen veteraanien kanssa ollut yhteistyössä, että kuulen teidän sanovan: Se kannatti sittenkin. Yli 50 vuotta olemme Jumalan armosta saaneet elää rauhan vuosia.
Suomalaiselle miehelle ja naiselle suurin arvo on ajallisen isänmaan vapaus. Kansa laulaa yhä: “Orjuus pois, vaikka menköön henki.” Vapaudesta ja orjuudesta puhuu myös tämän juhlapäivän teksti.
Meidän Herramme ja Vapahtajamme syntyi aikoinaan kansan keskelle, jota orjuutti Rooman valtakunnan mahti. Kansa kaipasi vapautta. Se kaipasi Messiasta, joka ajaisi Rooman sotajoukot omalle maalleen. Tilanne oli kuin Baltian maissa Neuvostoliiton aikana.
Kun äskettäin eräältä virolaiselta poliisipäälliköltä kysyttiin, kannattiko ottaa vastaan maan vapaus, kun se toi mukanaan mafian, murhat ja rikollisuuden, hän sanoi: “Kyllä kannatti. Ongelmia on yhä paljon, mutta entiseen ei haluta palata.”
Ulkonainen vapaus on arvoista suurimpia, mutta sisäinen vapaus on vielä suurempi. Jeesus ei tullut ajamaan roomalaisia pois silloisesta Israelista. Hän oli hiljainen ja nöyrä, ratsasti köyhien ajoneuvolla, aasilla. Hänen halpaan muotoonsa petyttiin, mutta silti hän oli ja on Kuningasten Kuningas.
Me elämme joka hetki sitä aikaa kohden, jolloin hän näyttää kuninkuutensa ja valtasuuruutensa. Siitä kertoi eilisen päivän sanoma, joka puhuu siitä, että seurakunta odottaa Herran tulemusta.
Tämä Jeesus opettaa meille todellista vapautta. Hän sanoo: “Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teistä vapaita.”
Pontius Pilatus, jonka nimi mainitaan jokaisessa jumalanpalveluksessa, jopa yhteen ääneen, kysyi kerran Jeesukselta: “Mikä on totuus?” Hän ei havainnut eikä tiennyt, että totuus oli hänen edessään, aivan lähellään, käden ulottuvilla. Ei kukaan muu kuin Jeesus Kristus ole tässä maailmassa voinut sanoa: “Minä olen totuus.” Totuus ei siis ole mikään aate eikä oppirakennelma, vaan persoona, henkilö. Tämän persoonan tunteminen vapauttaa ihmisen, antaa hänelle moraalin ja vastuun teoistaan.
Vain sisäisesti vapaa voi koko painoarvollaan seistä isänmaan puolesta. Vain sisäisesti vapaa voi kaikkina aikoina hoitaa ajallisia ja iankaikkisia asioita parhaalla mahdollisella tavalla.
Suomen kansa on Jumalan armosta saanut sellaiset presidentit, jotka sisäisesti vapaina ovat seisoneet ensimmäisinä isänmaan asioiden puolesta niin sodan kuin rauhan aikoina. Kiitämme Jumalaa heistä.
Pyrkikäämme mekin omalla pienellä paikallamme sisäiseen vapauteen. Silloin Jumala voi käyttää meitä sekä ajallisten että iankaikkisten asioiden hoitajina niissä tehtävissä, jotka hän meille osoittaa. Pyytäkäämme elämäämme ylhäältä tulevaa viisautta, joka on pyhää ja puhdasta. Se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Jaak. 3: 17
Näihin ihanteisiin yltävät sisäisesti vapaat kansalaiset. Kun Jeesus Kristus vapauttaa meidät synnin orjuudesta, olemme todella vapaita.
Aamen.