Saarna Karttulan kirkossa 6.12.1991
Joh. 8: 31-36
Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi". He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?" Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
“Autuaita ovat rauhantekijät sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.”
Elämme ihmeellistä aikaa. Näemme ja kuulemme, kuinka kansakunta toisensa jälkeen saa ajallisista lahjoista kalleimman, vapauden ja itsenäisyyden. Joka puolella maailmaa on rauhantekijöitä, joiden koko elämäntyö on rakentaa rauhaa kansojen ja kansakuntien välille. Siunaamme heitä ja kiitämme heistä. Kuulemme, kuinka miekat auroiksi taotaan ja sydämessä itää unelma ikuisesta rauhasta.
Etenkin olemme viime aikoina seuranneet Baltian maiden itsenäistymisprosessia. Virosta kantautuu viestejä, kuinka vapaus ja itsenäisyys on siellä vapauttanut myös seurakunnat toimimaan. Pari vuotta sitten ihmettelimme ensimmäistä joulukirkkoa, joka lähetettiin Tallinnan tuomiokirkosta. Sitä emme kukaan voineet kylmin sydämin katsella ja kuunnella. Se oli vapauden ensimmäinen airut viiteen vuosikymmeneen. Nyt vapaat tuulet puhaltavat entistä lämpimämmin Viron, Latvian ja Liettuan valtiollisessa ja kirkollisessa elämässä. Esimerkiksi Viron evankelisluterilaisessa kirkossa kasteiden ja konfirmaatioiden määrä kymmenkertaistui neljässä vuodessa. Vuonna 1987 toimitettiin 1800, mutta viime vuonna 18 600 kastetta, ja konfirmaatioiden luku kasvoi 1200:sta 11700:aan.
Kristinusko koskettaa Virossa myös nuoria. He vetävät nyt toisiaan kirkkoihin riippumatta siitä, tulevatko he uskovaisten vai ateistien perheistä. Jumalanpalveluksissa on monesti mukana sekä nuoria että isovanhempia. Pyhäkoulut ja rippikoululeirit ovat suosittuja. Luterilaisella kirkolla alkaa ensi keväänä TV-rippikoulu, jota lähetetään kello 18 lauantaisin.
Tosin kirkkojen talous on siellä suurissa vaikeuksissa. Mutta yhteinen usko ja into sekä talkoohenki voittavat vaikeudet. Ymmärretään, että vapauden ja itsenäisyyden hyväksi on tehtävä sitkeästi henkistä, hengellistä ja ruumiillista työtä.
Näin on myös omassa rakkaassa Isänmaassamme Suomessa. Kun tunnemme totuuden, olemme sisäisesti vapaita työhön kodin, uskonnon ja Isänmaan hyväksi.
Jeesus sanoo: “Minä olen tie, totuus ja elämä.” Kun tämä totuus tulee elämäämme ja sydämeemme, olemme todellisesti vapaita. Silloin mekin voimme olla rauhantekijöitä. Tämä jalo tehtävä alkaa jokaisen omasta kodista, kunnasta, seurakunnasta, ja laajenee koko Isänmaata ja maailmaa koskettavaksi asiaksi. Elleivät ihmissuhteet et ole kunnossa lähellä, eivät ne ole kunnossa kaukanakaan.
Todellinen vapaus ja rauha on siellä, missä Rauhanruhtinas saa hallita sydämessä ja elämässä. Silloin käymme taisteluun, ei toisiamme vastaan, vaan ennen muuta omassa itsessämme asuvaa kaikkinaista synnin orjuutta, kademieltä ja alhaista ajattelua vastaan. Tätä taistelua käy jokainen rauhantekijä sydämessään. Sen työn hedelmänä on ylhäältä tuleva viisaus, joka on puhdas, rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Se ei epäile, ei teeskentele. Tätä viisautta tarvitsemme nyt Karttulassa, sen kunnassa ja seurakunnissa, Isänmaassamme, jokainen omassa elämässämme. Sillä vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhantekijöille.