Ahtisaarna Karttulan kirkossa 25.3.1986
3. vuosikerta
Matt. 26: 57-27: 10
Mutta Jeesuksen kiinniottajat veivät hänet ylimmäisen papin, Kaifaan, eteen, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet.
Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin esipihaan asti; ja hän meni sinne ja istui palvelijain joukkoon nähdäksensä, kuinka lopulta kävisi.
Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi, ja he sanoivat: "Tämä on sanonut: 'Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa'."
Silloin ylimmäinen pappi nousi ja sanoi hänelle: "Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?" Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika".
Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä."
Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa. Miten teistä on?" He vastasivat sanoen: "Hän on vikapää kuolemaan".
Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle ja sanoivat: "Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka sinua löi".
Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Ja hänen luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: "Sinäkin olit Jeesuksen, galilealaisen, seurassa". Mutta hän kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymmärrä, mitä sanot".
Ja kun hän oli mennyt ulos portille, näki hänet toinen nainen ja sanoi siellä oleville: "Tämäkin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa".
Ja taas hän kielsi valalla vannoen: "En tunne sitä miestä".
Vähän sen jälkeen tulivat ne, jotka siinä seisoivat, ja sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä myös olet yksi heistä, sillä kielimurteesikin ilmaisee sinut".
Silloin hän rupesi sadattelemaan ja vannomaan: "En tunne sitä miestä". Ja samassa lauloi kukko.
Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: "Ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.
Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet; ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin.
Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."
Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.
Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta". Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi.
Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi.
Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet, ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt".
Hiljaisen viikon tiistaina Jeesus viedään ylimmäisen papin Kaifaan eteen. Sinne kokoontuvat myös kirjanoppineet ja kansan vanhimmat. Myös yksi opetuslapsista, Pietari, seurasi Jeesusta taempana kuin peläten, että hänetkin otetaan kiinni.
Kaifaan edessä Jeesus tuomitaan kuolemaan. Kun häneltä kysyttiin, oliko hän Kristus, hän vastasi suoraan: Hän on Kristus, Jumalan Poika, joka kohta istuu Voiman oikealla puolella ja tulee taivaan pilvien päällä. Tästä tulevasta tapahtumasta Ilmestyskirja kertoo näin: “Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.” - Tähän Kaifas ja hänen joukkonsa loukkaantuivat ja tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan.
Tekstimme puhuu myös kahdesta Jeesuksen opetuslapsesta, Pietarista ja Juudaksesta. Molemmat ovat omalla tavallaan kieltäneet Mestarinsa ja kumpikin katuu tekoaan. Juudas oli kolmestakymmenestä hopearahasta tarjoutunut kavaltamaan Jeesuksen. Hän oli sopinut merkistä: "Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni.” Mutta kun kaikki oli sitten suunnitelmien mukaan tapahtunut, Juudas katui ja sanoi: “Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren.” Juudaksen omatunto toimi, mutta hän ei saanut enää katuvana kohdata Jeesusta. Hän oli kulkenut tiensä loppuun. Rahan himo oli vienyt hänet erilleen Jeesuksesta ja hän häipyi iäksi pimeään yöhön tuhoten itsensä.
Pietarikin oli kulkenut kieltäjän tietään kukon lauluun asti. Mutta sillä hetkellä hän sai kohdata Jeesuksen murheellisen katseen. Niin hänkin meni ulos yöhön, kuten Juudas, mutta ei kuolemaan, vaan katkerasti itkemään omaa lankeemustaan. Myöhemmin, kun Jeesus sitten ylösnoustuaan lähetti sanansaattajat opetuslasten luo, hän muisti erityisesti Pietaria. Ja heidän ollessaan Gennesaretin järven rannalla Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa: “Simon Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?” Kolme kertaa Pietari sai tunnustaa rakkauttaan Herraan. Hän teki sen nöyrästi. Hän oli nyt muuttunut mies. Hän oli valmis kaikessa antamaan kunnian Jeesukselle Kristukselle. Hän tunnusti: “Herra, sinä tiedät kaiken, sinä tiedät, että olet minulle rakas.”
Nämä kaksi miestä, Juudas ja Pietari, kuvaavat kahta tietä täällä maailmassa. On lavea tie ja kaita tie. Juudas kulki laveaa tietä Jeesuksen vihollisten kanssa poispäin Jumalasta. Pietari sai sittenkin armon kulkea murheellisena ja murrettuna Jeesuksen perässä kaitaa tietä yhä lähemmäksi Kristusta. Hän sai kuollakin uskonsa tähden, mutta halusi tulla ristiinnaulituksi pää alaspäin, sillä hänestä oli liian suuri kunnia kuolla samalla tavalla kuin Herransa Jeesus.
Kumpaa tietä me kuljemme? Tänä iltana ei kenelläkään jää epäselväksi, mihin tiemme viimein päättyy. Se päättyy joko ikuiseen elämään tai ikuiseen kuolemaan. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.
Lähtekäämme kaikki tänä iltana pienimmästä suurimpaan pyrkimään iankaikkisen elämän tielle. Olkoon rukouksemme: “Tutki minua Jumala, ja tunne minun sydämeni. Koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minut iankaikkiselle tielle.”