Saarna Karttulan kirkossa 28.7.1985
2. vuosikerta
Matt. 7: 13-14
Jeesus sanoi: “Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”
Tämän sunnuntain aihe on Totuus ja harha. On kysymys oikeasta ja väärästä tiestä, kaidasta ja laveasta tiestä.
Tekstimme on katkelma Jeesuksen vuorisaarnasta. Jeesus tuo eteemme kaksi porttia ja kaksi tietä. Asia ei ole uusi. Vanhastaan oli Herran profeetta Jeremia asettanut Israelin kansan eteen elämän tien ja kuoleman tien ja niiden välillä tehtävän ratkaisun. Vanhassa testamentissa puhutaan myös ‘vanhurskauden portista’ tai ‘Herran portista’, joka johti temppeliin. Oli myös olemassa ‘kuoleman portti’, joka oli kuin ammottava kita, josta mahtui ihmisiä menemään loputtomasti.
Kun Jeesus puhuu ihmisten eteen tulevista porteista, hän ei jätä ketään epätietoiseksi, mihin ne johtavat ja mikä on päämäärä. Ahdas portti johtaa kaidalle tielle, ja sen päässä on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Avara portti vie lavealle tielle, ja sen päässä on kadotus, iankaikkinen ero Jumalasta.
Jeesus tahtoi viedä - ja vie yhä - kuulijansa, siis myös meidät, ratkaisun paikalle. Hän tahtoo pysähdyttää meidät kiireiset ihmiset ajattelemaan, minne meillä on kiire, minne olemme matkalla. Onko kiire taivaaseen vai kadotukseen? Ja kun Jumala pysäyttää meitä, se voi tuntua pahalta ja rakkaudettomalta. Yleensä hän silloin ottaa meiltä pois jotakin, mihin sydämemme on kiintynyt ja joka pyrkii täyttämään koko elämämme.
Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Jumala pysäyttää suuressa armossaan ja rakkaudessaan ihmisen, joka kulkee laveaa tietä kadotusta kohti. Hän pysäyttää meidät ahtaan portin eteen ja kysyy: “Tahdotko jatkaa matkaa yhdessä minun kanssani?”
Jokaisen opetuslapsen Jeesus asetti ahtaan portin eteen ja sanoi: ”Tule ja seuraa minua.” He lähtivät seuraamaan Jeesusta, ja yhtä lukuunottamatta he kaikki pääsivät perille. Yksi, Juudas, lopetti Jeesuksen seuraamisen ja alkoi seurata Jeesuksen vihollisia. Tuloksen me tiedämme.
Ahdas portti on siinä, että lähdemme Jeesuksen perässä jatkamaan elämämme matkaa. Ja perässä kulkijalle Jeesus antaa ohjeen: “Joka tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Vain Jeesuksen seuraajat pääsevät perille, ei muut, ei kukaan muu.
Tosin ahtaalla portilla ei olla vielä perillä. Vaikka ahdas portti on taivaan tien alussa, se tulee kristityn eteen joka päivä. Jumalalla on vain päivän vanhoja lapsia. Joka päivä on alusta aloitettava ja jokainen päivä synnintunnustukseen lopetettava. Virren tekijä on pukenut kristityn vaelluksen sanoihin: “Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle. Häveten, Herra, tunnustan sen: huono on ollut mun palveluksen.”
Kaidalla tiellä Jeesus antaa seuraajilleen kaiken, mitä he tarvitsevat. Ennen kaikkea hän antaa käteen ja sydämeen Jumalan sanan, jota Pyhä Henki kirkastaa pitkin matkaa. Sitä tarvitaan matkalla. Vihollinen näet yrittää koko ajan saada meidät keskeyttämään matkamme, luopumaan uskostamme ja palaamaan avaran portin kautta lavealle tielle. Yhä kuuluu Paavalin valitus: “Tähän maailmaan mieltyneenä Deemas jätti minut.”
Kun maailman henki, sen meno ja hekuma, täyttää ihmisen sydämen, hän alkaa vilkuilla ympärilleen. Mitä minä turhaan ponnistelen, minä lähden sinne, missä on muitakin. Toteutuu Raamatun sana: “pesty sika rypee rapakossa” ja “koira palaa oksennukselleen”.
Langennutta syntistä Kristus vieläkin kutsuu: “Tule ja seuraa minua.” Ja ellei hän tätä suuressa rakkaudessaan tekisi joka päivä, emme jaksaisi. Omin voimin emme voi astua askeltakaan kaidalla tiellä. Heti kun katsomme tämän maailman aaltoihin, alamme vajota niin kuin Pietari Gennesaretin järvellä myrskyssä. Mutta kun kohotamme katseemme ristiinnaulittuun ja kirkastettuun Kristukseen, voimme jatkaa matkaamme kaidalla tiellä. Raamattu kehottaa jokaista vaeltamaan silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen. Hänen luonaan paljastuu totuus ja harha, ja voimme yhdessä pyytää: “Herra, jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minut iankaikkisen elämän tielle.”