Saarna Karttulan kirkossa 15.4.1987
1. vuosikerta
Luuk. 23: 13-32
Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: "Te olette tuoneet minulle tämän miehen kansan yllyttäjänä; ja katso, minä olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte, eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Ja katso, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän."
Niin he huusivat kaikki yhdessä, sanoen: "Vie pois tämä, mutta päästä meille Barabbas!" Tämä oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdystä kapinasta sekä murhasta.
Niin Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi päästää Jeesuksen irti.
Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!"
Niin hän puhui heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut hänessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän."
Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa pääsivät voitolle.
Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi.
Ja hän päästi irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat, mutta Jeesuksen hän antoi alttiiksi heidän mielivallallensa.
Ja viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin, erään kyreneläisen, joka tuli vainiolta; ja hänen olalleen he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen jäljessä.
Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä.
Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet'. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät'. Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?"
Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Tänään, hiljaisen viikon keskiviikkoiltana, Jeesus on Pilatuksen edessä. Pilatus oli puettanut Jeesuksen kuninkaan kruunauspukuun, aivan kuin hyvittääkseen juutalaisia ja osoittaakseen sillä Jeesuksen syyttömyyttä. Pilatus antoi ymmärtää, ettei Jeesus ollut vaarallinen eikä lainkaan rikollinen. Pilatus oli varma Jeesuksen syyttömyydestä, olihan hänen vaimonsakin lähettänyt hänelle vakavan ja vetoavan viestin: “Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä.”
Kolme kertaa Pilatus kysyi kansalta: “Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?” Mutta heidän huutonsa: “Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!” pääsi voitolle.
Ja niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi. Mutta kapinasta ja murhasta vankeuteen heitetty Barabbas päästettiin vapaaksi. Niin alkoi Jeesuksen raskas ja vaikea tie pitkin Via Dolorosaa Golgataa kohti.
Mitä tämä hiljaisen viikon keskiviikkoillan teksti puhuu meille?
Emmekö tässä näe syntiinlangenneen, luonnollisen ihmisen hirvittävän sokeuden ja voimattomuuden. Vielä tänä päivänä noustaan suurin joukoin Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan. Yhä vielä kuuluu raaka ja vihainen huuto: “Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!”
Herran todelliset opetuslapset saavat tässä maailmassa tuntea olevansa vieraita ja muukalaisia. Hekin saavat kokea samaa vainoa ja ylenkatsetta, jota Jeesus Kristus koki. Sillä Jeesus sanoo: “Joka tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.”
Jerusalemin Via Dolorosalla oli paljon ristin perässä kulkijoita. Oli niitäkin, jotka itkivät Jeesuksen kovaa kohtaloa ja kyynelin ottivat osaa Jeesuksen tuskiin. Mutta Jeesus sanoi heille: “Älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.” 40 vuotta myöhemmin Jerusalemia kohtasi hirvittävä katastrofi. Koko kaupungista ja kauniista Jerusalemin temppelistä ei jäänyt kiveä kiven päälle, siksi, etteivät he etsikkoaikaansa tunteneet.
Tunnemmeko me etsikkoaikamme ja näemmekö me, että nyt vielä Herra hyvyydellään vetää meitä parannuksen tielle? Hän tahtoo koota meitäkin, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Tänäkin iltana hän kutsuu meitä jokaista ehtoollispöytään. Yhä hän kolkuttaa sydäntemme ovella, että pääsisi sydämessämme ja elämässämme tekemään pelastavaa työtään. Jos huudamme Barabbaan irti elämässämme, meillä ei ole mitään osuutta Jeesuksen lunastustyöhön Golgatalla.
Kaikki menee hukkaan, ellemme tee parannusta. Nöyrtykäämme siis Jumalan väkevän ja kutsuvan käden alla ja käyttäkäämme koko loppuelämämme jokapäiväisessä synninkatumuksessa. Ja luokaamme alati silmämme Jeesukseen Kristukseen, sillä ei ole muuta nimeä ihmisille annettu koko taivaan alla, jossa meidän pitäisi pelastuman.