Saarna Syvänniemen kirkossa 17.9.1989 (Piispantarkastus)
3. vuosikerta
Mark. 7: 5-13
Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?"
Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."
Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' -se on uhrilahja– ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.
Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette."
Armo, laupeus ja rauha lisääntykööt meille Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.
“Olen vapaa! Olen vapaa!” Näin huudahtivat monet itäsaksalaiset pakolaiset, kun Unkarin rajat avautuivat länteen päin tämän kuukauden alkupuolella. Vapaus oli heille iloinen asia, sen näki heidän ilmeistään. Vapauden pohjalta he voivat lähteä rakentamaan uutta elämää.
Vapaus, olipa se ulkonaista tai sisäistä, on aina iloinen asia. Vapaus merkitsee kahleista ja siteistä pääsemistä.
Tämän sunnuntain aiheena on Kristityn vapaus. Epistolateksti sanoo asian mahdollisimman selvästi: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” Ja sitten seuraa kehotus vapauteen päässeille: “Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” On seisottava lujina saavutetun vapauden puolesta. Vapauden puolesta on jopa taisteltava. Kukaan eikä mikään saa sitoa Kristuksen vapauttamaa uudestaan lain orjuuteen. Jos näin käy, ihminen joutuu pois Kristuksesta ja lankeaa pois armosta. Laki sitoo uudestaan omantunnon.
Onko meillä tämän ajan kristityillä tätä vaaraa? Kyllä on.
Aina silloin, kun lähestytään toista ihmistä rakkaudettomasti ylhäältä käsin vaatien jotakin toiselta, ollaan vaarassa joutua pois Kristuksesta ja langeta pois armosta. Siionin virressä pyydetään sattuvasti: “On työtä kyllin omissa mun vioissani monissa, ne saata kaikki julki.” Raamattu opettaa, että joka on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Se mikä on vanhaa on kadonnut, ja uusi on tullut sijalle.
Tämän sunnuntain evankeliumiteksti puhuu kirjanoppineista ja fariseuksista, jotka esittivät Jeesukselle syyttävän kysymyksen. Juutalaiset näkivät, etteivät Jeesuksen opetuslapset vaeltaneet vanhinten perinnäissääntojen mukaan, vaan söivät leipää pesemättömin käsin. Perinnäissääntö määräsi, ettei kukaan saanut alkaa ateriaa, ennen kuin oli tarkoin pessyt kätensä. Oli pantu merkille, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa käyttäytyivät monessakin tilanteessa aivan liian vapaasti. Milloin he eivät pesseet käsiään, milloin poimivat tähkäpäitä sapattina tai kulkivat pidemmästi kuin sapattina oli lupa. Ymmärrämme, että tämä ärsytti juutalaisia.
Mistä oikein oli kysymys?
Kristus itse sanoo, ettei hän ole tullut lakia kumoamaan vaan täyttämään. Juutalaiset luulivat, että laki täytetään tekemällä siihen aina vain uusia ja tarkempia lisäyksiä lisäysten jälkeen. Näin muodostui vanhinten perinnäissääntöjen yli 300 lisäystä ja selitystä sisältävä kokoelma, joista Jeesus sanoo, että ne olivat ihmiskäskyjä.
Jeesuksen tie lain täyttämiseen oli toinen. Opettaessaan opetuslapsilleen todellista vapautta, hän kulki Golgataa kohti. Siellä, pitkäperjantain yhdeksännellä hetkellä, hän huusi: “Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Nyt Jumalan pyhä laki oli täytetty. Siihen ei tarvitse enää lisätä mitään.
Kun laki ei voinut pelastaa ihmistä, Jeesus itse täytti lain ja pelasti meidät - ristinkuoleman kautta. Tästä muistuttaa meitä kirkkomme alttaritaulu, joka saatiin pelastetuksi v. 1920 pitkäperjantaina palaneesta kirkosta. Näemme, että kristityn vapaudesta on maksettu kallis hinta. Hintana oli Jumalan Pojan pyhä ja kallis veri, joka on vuotanut Golgatalla, että meillä rauha ja vapaus olisi.
Ristin juurella päästään lain alta armon alle. Armon alla elävän ihmisen elämässä tulee todeksi rakkauden kautta vaikuttava usko. Kun Kristus vapauttaa meidät lain orjuudesta, Pyhä Henki synnyttää sydämissämme uskon, joka vaikuttaa rakkauden. Tältä pohjalta kasvaa todellinen kristityn vapaus.
Rakkaat ystävät. Onko meillä tätä rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa?
Olemme jo kasteessa tulleet osallisiksi Golgatan voitosta, sillä me olemme hänen kuolemaansa kastetut. Samalla olemme tulleet myös osallisiksi kristityn vapaudesta, sillä vapauteen Kristus vapautti meidät. Nyt on aika panna saadut lahjat jaloon käyttöön. Rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta ja se on lain täyttymys.
Kristus on esikuva meille, ja meillä on Kristuksen mieli. Hän osoitti omilleen rakkautta loppuun asti. Kristityn vapauden tie on itsensä alttiiksi antamisen tie. Se ei ole lain tie, vaan armon tie, koska sitä tietä kuljetaan Kristuksen kanssa.
Kristityn vapaus ei ole laittomuutta. Se ei ole vapautta syntiin, vaan se on vastuuta lähimmäisestä. Laista ei ole kadonnut eikä katoa pieninkään piirto ennen Jeesuksen toista tulemusta. Se ei kuitenkaan ole meille pelastuksen tie, vaan palvelemisen tie. Meidät on pelastettu palvelemaan ja kantamaan vastuuta. Saamme viedä valon ja vapauden sanaa lähelle ja kauas.
Epäjumalat kukistuvat ja kaatuvat siellä, missä tätä sanomaa julistetaan. Näin saamme tehdä tässäkin piispantarkastuksessa. Iloisin ja vapain sydämin saamme kohta antaa omastamme, kun lahja lähetystyölle kerätään tai kun nautimme ahkerien käsien valmistamaa lähetyslounasta.
Lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaamme. Kristus antakoon meille voimaa pitää kiinni siitä vapaudesta, jonka hän on meille lahjaksi antanut.