Saarna Karttulan kirkossa 22.3.1989
3. vuosikerta
Kärsivä Kristus
Matt. 27: 11-32
Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi: "Sinäpä sen sanot". Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut.
Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?" Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli.
Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat. Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi. Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.
Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä".
Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.
Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan". Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!" Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!"
Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle".
Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.
Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon. Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas!" Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän.
Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi. Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.
Matteuksen evankeliumin keskeisenä aiheena on Jeesuksen kuninkuus. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jeesus julisti taivaan valtakunnan eli Jumalan valtakunnan todellisuutta. Voimakkaana kaikui julistus: “Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Mutta enimmäkseen sanoma kaikui kuuroille korville. Vain pieni joukko teki parannuksen ja uskoi hyvän sanoman. Suuri enemmistö hylkäsi hänet.
Mitä lähemmäksi Golgatan risti tuli, sitä voimakkaammaksi osoittautui pimeyden valta. Tekstissämme tätä suurta enemmistöä edustaa maaherra Pilatus, jonka edessä Jeesus seisoo. Pilatus istuu. Kerran osat vaihtuvat. Kerran jokainen polvi, myös sinun ja minun, notkistuu Kuningasten Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen edessä.
Pilatus tuntee tunnossaaan Jeesuksen syyttömyyden, ja viesti hänen vaimonsa näkemästä unesta todistaa samaa: Jeesus on vanhurskas mies. Mutta kansaa peläten Pilatus pesee kätensä sanoen olevansa viaton Jeesuksen vereen. Murhamies Barabbas päästettiin irti, ja Jeesus annettiin ristiinnaulittavaksi.
Suurta enemmistöä edustavat myös kirjanoppineet, ylipappien ja fariseusten suuri joukko. He kiihottavat kansanjoukkoa Jeesusta vastaan. Myös sotilaiden suuri joukko pilkkasi Jeesusta.
Jeesus riisuttiin ja hänen päällensä puettiin tulipunainen vaippa. Orjantappuroista väännettiin kruunu hänen päähänsä. He panivat ruo’on hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä, pilkkasivat häntä ja sanoivat: “Terve, juutalaisten kuningas!” Ja he sylkivät häntä, ottivat ruo’on ja löivät häntä päähän. Sitten jälkeen he pukivat hänet taas hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.
Pimeyden valta ja enemmistön ääni pääsee täällä maailmassa usein voitolle. On sanottu, että totuuden puhujalla ei ole yösijaa maailmassa. Niin täytyi Jeesuksenkin sanoa: “Ketuilla on luolat, taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.” Lopulta kuolinvuoteena oli kova ristinpuu ja hautana toista varten tehty hautaholvi.
Suurelle koetukselle joutui niiden harvojen usko, jotka olivat uskoneet häneen. Miksei kukaan auta? Viimeiseen hetkeen he odottivat ihmettä.
Mutta Kunnian Kuninkaan tie kävi aina vain alemmaksi. Hän joutui kaikkien pilkattavaksi ja Isänsä hylkäämäksi. Miksi näin? Siksi, että Jeesus kulki sen saman alatien, jolla kulkevat täällä maailmassa ne, joille Jeesus Kristus ja hänen ristinsä on ainut toivo. Totta ovat laulun sanat: “Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois.” Tänäkin päivänä on totta, että hän on haavoitettu meidän syntiemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden.
Jeesuksen, Kuningasten Kuninkaan, valta on tänäänkin salattua valtaa niiden ihmisten elämässä, jotka yksin häneen turvaavat. Meidän on vaikea käsittää sitä, että Jeesuksen täytyi minun tähteni, minun syntini tähden, kuolla. Eikö vähempi olisi riittänyt? Vain Taivaan Isä tiesi ja tietää, miten vakava asia on synti ja kadotus. Siksi Jumala niin rakasti maailmaa, rakasti sinua ja minua, että lähetti ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Olemme nyt jälleen tienhaarassa, ratkaisun paikalla. Edessä on kaksi tietä: elämän tie ja kuoleman tie. Valitse nyt elämän tie.