Saarna Karttulan kirkossa 14.5.1989
3. vuosikerta
Joh. 3: 16-21
Jeesus sanoi Nikodeemukselle: “Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
Äitienpäivää ja helluntaita vietetään tänä vuonna samana päivänä. Äitienpäivänä puhutaan paljon äidin rakkaudesta, sunnuntain evankeliumi puhuu Jumalan rakkaudesta.
Tekstimme on osa Jeesuksen yöllisestä keskustelusta Nikodeemuksen kanssa. On kysymys hengellisen elämän todellisuudesta, uudestisyntymisestä ja uskosta.
Kohtaaminen Jeesuksen kanssa synnytti Nikodeemuksen sydämessä jotakin. Jumalan rakkaus kosketti häntä. Tuo rakkaus koskettaa meitä kaikkia ja samalla koko maailmaa kaikkina aikoina. Luoja rakastaa luotujaan kuin äiti ja isä lastaan. Hän rakastaa niitäkin, jotka kieltävät hänet ja jotka eivät tunne häntä.
Sana sanoo, että Jumalan rakkaus vuodatetaan meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Hän synnyttää meissä uskon Jeesukseen Kristukseen. Ja tuo usko ottaa vastaan Jumalan rakkauden. Usko Jeesukseen johtaa iankaikkiseen elämään, jota uskova nyt jo elää.
Taivaan Isä ei lähettänyt Jeesusta tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo Jeesukseen, ei tuomita. Raamattu sanoo, ettei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka elävät Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jeesuksen nimeen. Ne jotka jäävät epäuskoon, jäävät iankaikkisen elämän ulkopuolelle. He ovat itse tuominneet itsensä.
Kohdatessaan Kristuksen ihminen ratkaisee kohtalonsa lopullisesti. Hän, joka ottaa Jeesuksen vastaan ei jää pimeään, sillä Jeesus on maailman valkeus.
Luonnostaan ihminen rakastaa enemmän pimeyttä kuin valkeutta. Vasta, kun Pyhä Henki saa Jumalan sanan kautta toimia ihmisen sydämessä ja elämässä, hänet vedetään valkeuteen. Ja jos me valkeudessa vaellamme niin kuin Jumala on valkeudessa, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Tämä on sitä, joka pelastetuista sanotaan, että he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Saatanaa sanotaan pimeyden ruhtinaaksi, ja pahat teot menestyvät parhaiten pimeydessä. Täällä maailmassa on synnin pimeyttä. Joka tekee syntiä synnin päälle eikä pese vaatteitaan, ei tule mielellään valkeuteen, ettei hänen tekojensa nuhdeltaisi. Jokainen anteeksi pyytämätön synti paljastuu kerran. Sen sijaan totuuden tekijän ei tarvitse karttaa valkeutta.
Itse, omin voimin, emme löydä totuutta. Pilatus kysyi Jeesukselta: “Mikä on totuus?” Ja Totuus seisoi hänen edessään. Jeesus vastasi: “Minä olen totuus.”
Totuus ja valkeus ovat Jumalasta lähtöisin. Pimeyttä rakastavalla ei ole omaa voimaa päästä pois pimeydestä. Siihen tarvitaan Pyhän Hengen voimaa. Pyhä Henki kutsuu ihmistä evankeliumin, se on luetun, veisatun ja julistetun sanan kautta. Pyhä Henki, totuuden Henki, näyttää meille syntimme, mutta ei jätä synnin painamaa ihmistä epätoivoon, vaan kirkastaa hänelle Kristusta.
Pyhä Henki tekee kaiken eläväksi ja toimivaksi seurakunnassa. Siellä, missä Pyhä Henki tekee työtään, ovat myös armolahjat käytössä. Siellä julistetaan, palvellaan, opetetaan, kehotetaan, uhrataan vakaasta sydämestä lähimmäisen hyväksi, asioita johdetaan toimellisesti, harjoitetaan iloiten laupeutta, siellä päästään pimeydestä valkeuteen, siellä sairaita paranee ja tehdään voimallisia tekoja, puhutaan eri kielillä ja selitetään niitä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo. Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Tämä sama Pyhä Henki annetaan sinne, missä häntä anotaan.
“Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!” Luuk. 11:13