Saarna Karttulan kirkossa 2.6.1990
1. vuosikerta
Joh. 14: 15-21
Jeesus sanoi opetuslapsillensa: “Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.
Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
Tämän sunnuntain aihe on Hengen odottaminen. Odotamme Pyhää Henkeä elämäämme ja sydämeemme.
Jeesuksen opetuslapsen elämä täällä maailmassa on odottamista. Odotamme herätystä ja virvoituksen aikoja, odotamme Jeesuksen toista tulemista. Elämme niiden lupausten varassa, jotka Jeesus antoi.
Ensimmäisille opetuslapsille Jeesus antoi lupauksen Pyhän Hengen vuodattamisesta. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus kehotti heitä pysymään Jerusalemissa ja odottamaan Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka he olivat häneltä kuulleet. Jeesus lupasi, että heidät kastetaan Pyhällä Hengellä muutamien päivien perästä. Kymmenen päivän kuluttua tuo lupaus täytettiin, ja heidät kastettiin Pyhällä Hengellä.
Tämän päivän evankeliumitekstissä on Jeesuksen lupaus Puolustajan lähettämisestä. Jeesuksen pyynnöstä Isä lähettää Pyhän Hengen taivaasta. Isä kuulee Jeesuksen rukouksen ja antaa toisen Puolustajan olemaan opetuslasten kanssa iankaikkisesti. Tämä Puolustaja on auttaja, lohduttaja, opettaja, totuuden Henki ja Jeesuksen Kristuksen kirkastaja.
Jeesus on ensimmäinen Puolustaja. Näin meillä on kaksi Puolustajaa Isän edessä. On Jeesus Kristus ja Pyhä Henki. On olemassa myös syyttäjä, se on Saatana. Se syyttää meitä ja yrittää saattaa meidät epäuskoon ja epätoivoon. Saatana tuo ihmiselämään vihaa, kateutta, riitaa, epäjärjestystä ja kaikkea pahaa. Pyhä Henki on järjestyksen Jumala. Hän panee kaikki kohdalleen ja järjestykseen.
Pyhän Hengen antama viisaus on puhdas, rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Se ei epäile eikä teeskentele. Voi, jos tätä viisautta saisimme elämäämme, sydämeemme ja seurakuntaamme. Tätä maailma odottaa etenkin Jeesuksen seuraajilta. Mutta tämä viisaus kasvaa vain Kristuksen rakkauden pohjalta ja perustalta.
Raamattu opettaa, ettei rakkaus ole siinä, että me rakastamme, vaan että hän on ensin rakastanut meitä. Rakkaus Jeesukseen on vastarakkautta. Jeesus sanoo tekstissämme: “Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.”
Jeesushan antoi vain yhden käskyn, tai hän oikeastaan yhdisti kaikki käskyt yhdeksi rakkauden kaksoiskäskyksi: “Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Vähän myöhemmin Joh. 15: 12 hän sanoo: “Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut.” Tekstimme lopussa Jeesus jatkaa: “Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”
Apostoli Paavali ymmärsi syvästi tämän, kun hän sanoo, että kaikkein suurinta on rakkaus. Se on kuin taivaan sade ja auringon lämpö, joka saa kaiken luonnossa itämään, kasvamaan, kukkimaan ja tuottamaan hedelmää. Se on kuin syyssade, joka kypsyttää kultaviljan.
Rakkaat ystävät! Onko meillä tätä armolahjoista suurinta, rakkautta? Eikö usein pidä sanoa, kuten virrentekijä: “Ei mulla rakkautta, ei ole uskoa, ei pyhää vaellusta, ei sielun lepoa.”
Jeesus sanoo: “Anokaa niin teille annetaan.” Pyydetään tätä suurinta armolahjaa Jeesukselta Kristukselta. Hän sen meille mielellään antaa.
Aamen.