Saarna Karttulan kirkossa 25.5.1985
2. vuosikerta
Joh. 7: 37-39
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen.
Hengen odottaminen
“Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.”
Tämän pyhäpäivän aiheena on Hengen odottaminen, tarkemmin sanoen Pyhän Hengen odottaminen.
Odotammeko me elämäämme ja seurakuntaamme yhä enenevää ja voimakkaampaa Pyhän Hengen vaikutusta?
Alkuseurakunnasta ja opetuslapsista kerrotaan, että he odottivat Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka Jeesus oli heille antanut. Lupaus oli tämä (Ap.t. 1: 4):"Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet - - - niin teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen." Odotus palkittiin helluntaipäivänä: Isä lähetti Pyhän Hengen. Seurakunta syntyi, ja Raamattu kertoo, että seurakunta rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.
Ilman Pyhää Henkeä yksityinen seurakunnan jäsen ja koko seurakunta nukkuu vaarallista synnin unta.
Tekstimme sijoittuu lehtimajanjuhlaan, jota juutalaiset viettivät Jerusalemissa vuosittain. Juhlaan kuului nk. vedenkantoseremonia. Läheisestä Siiloan lammikosta otettiin vettä ja se kannettiin juhlakulkueessa temppeliin polttouhrialttarille. Veden täytyi olla elävää, virtaavaa vettä. Tämä oli vertauskuva Jumalan sanasta, joka tulee kuin virtaava vesi ylhäältä alas ilman ponnisteluja. Jumalan lahjojen vastaanottajalta ei vaadita muuta kuin tämä: “Jos joku janoaa, tulkoon minun tyköni ja juokoon.” Näin sanoessaan Jeesus tiesi juhlajoukossa olevan monia, jotka janosivat Hengen antamaa elämää. Siksi hän seisoi ja huusi näin. Hänestä, joka todella on saanut juoda Jumalan antamaa elävää vettä, tulee lähdeihminen, jonka sisimmästä juoksevat elävän veden virrat.
Kuinka usein me kristityt olemme ennemminkin patoihmisiä, jotka suljemme elävän veden virrat vain itsellemme. Mutta luonnossa näemme ja opimme, että seisova ja padottu vesi alkaa pilaantua. Näin on ihmistenkin kesken. Seisova vesi alkaa haista omahyväisyydelle ja itse rakennetulle hurskaudelle.
Elävää vettä ei voi säilöä, ei laittaa pulloon. Se pysyy elävänä vain virratessaan. Siksi elävää vettä on nöyrryttävä ammentamaan joka päivä. Tämä elävä vesi on samalla tavalla jokapäiväisen elämisen välttämättömyys kuin elämän leipäkin.
Ilmaisut ‘elävä vesi’, ‘elämän leipä’ ja ‘maailman valkeus’ tarkoittavat Jeesusta Kristusta itseään. Hengen odottajat ovat Kristusta odottavia. He odottavat elämäänsä uutta elämää Herralta. Ja sana sanoo, että ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He saavat joka päivä ammentaa elävän veden virrasta, Jumalan sanasta, ravintoa ja virvoitusta kuolemattomalle sielulleen. Herra julistaa ja antaa heille rauhaa, rauhaa niille, jotka kaukana ovat ja rauhaa niille, jotka lähellä ovat. Jeesuksen Kristuksen kautta näillä molemmilla on pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Elävän veden lähde on avattu meille puhdistukseksi kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikista synneistä.
Kun Jeesus seisoi ja huusi juhlan suurena, viimeisenä päivänä Jerusalemin temppelin luona, hänellä oli hätä ihmisten sieluista. Yhä Jeesus huutaa meille: “Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon!” Hän huutaa sinulle, joka siinä istut penkissä. Sinulla on jano, ethän sinä muutoin siinä istuisi. Herra on antanut janon sinun sisimpääsi. Se on jano, joka ei sammu muulla kuin elävällä vedellä. Jeesus kutsuu sinua nyt luokseen. Hän sanoo: “Tulkaa, sillä kaikki on valmista.” Kun näin teet ja uskot, sisimmästäsi alkaa tietämättäsi virrata elävää vettä, ensin omaksi virvoitukseksesi, sitten myös koko seurakunnan rakennukseksi.
Herra käyttää työssään tyhjiä astioita. Niihin Hän vuodattaa oman Henkensä ja tekee heissä ja heidän kauttaan salattua työtä Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi. Eivätkä nämä virrat pysähdy omaan seurakuntaan, vaan ne kostuttavat maata myös lähetyskentillä. Sanoihan Jeesus opetuslapsilleen, että Pyhän Hengen saaneet ovat hänen todistajiaan aina maan ääriin saakka.