Saarna Syvänniemen kirkossa 12.8.1990
1. vuosikerta
Luuk. 16: 1-9
Jeesus puhui myös opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa. Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Mitä minä kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sillä sinä et saa enää minun huonettani hallita.'
Niin huoneenhaltija sanoi mielessään: 'Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? Kaivaa minä en jaksa, kerjuuta häpeän. Minä tiedän, mitä teen, että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta.'
Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: 'Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni?' Tämä sanoi: 'Sata astiaa öljyä'. Niin hän sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja kirjoita pian viisikymmentä'. Sitten hän sanoi toiselle: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä sanoi: 'Sata tynnyriä nisuja'. Hän sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymmentä'.
Ja herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä, että hän oli menetellyt ovelasti. Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset.
Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.
Älykäs huoneenhaltija
Tämän sunnuntain evankeliumi on uuden testamentin ongelmallisimpia kohtia. Siinä nimittäin Jeesus käyttää esimerkkinä tapausta, jossa aivan selvästi on toimittu väärin, jopa rikollisesti. Sunnuntain aiheena on kauniisti: 'Älykäs huoneenhaltija', mutta teksti puhuu aivan selvästi epärehellisestä taloudenhoitajasta. Hän hävitti isäntänsä omaisuutta. Samalla hän osoittautui kuitenkin hyvin neuvokkaaksi, kun oli kysymys omaan pussiin pelaamisesta.
Kun miehen toimet alkoivat paljastua, hän varmisti tulevaisuutensa kepulikonsteilla. Hän teki velallisista arveluttavilla tavoilla ystäviään. Lopulta isäntäkin kehui taloudenhoitajaansa. Ehkä hän tajusi, että tässä oli hyvä liikemies.
Jeesus kehotti ottamaan oppia taloudenhoitajan neuvokkuudesta, mutta tuskin hänen rikoksestaan. Jeesus kehottaa myös omiaan toimimaan taitavasti tässä maailmassa. Ei 'hällä väliä' -tyyliin, vaan toimimaan älykkäästi kuin käärmeet ja viattomasti kuin kyyhkyset. Tuo älykkyys ja viattomuus ei perustu ihmisen omaan kykyyn, vaan Pyhän Hengen antamaan voimaan ja viisauteen. Puhuessaan tästä Jeesus sanoo, että “kun te oikeuteen vedettyinä joudutte puolustautumaan, niin ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä”.
Käytännön sovellutukset Jeesuksen vertauksille ja opetuksille ovat usein yllättäviä. Jäiväthän kuulijat monesti miettimään, mitä tämä vertaus mahtoi tarkoittaa. He olivat täysin ymmällä. Ja kuitenkaan ei ollut kysymys jostakin salatiedosta tai sellaisesta kuvapuheesta, jota ei lapsikin voisi käsittää. Eikä Jeesus tässäkään puhu peitettyä kieltä, vaan ymmärtämisen vaikeus on muualla: se on se suoruus ja pistävyys, jota hän käyttää. Vertauksen kärki käy suoraan meitä kohti, viiltää ja iskee keskelle inhimillistä elämää.
Sillä näinhän me ihmiset menettelemme, kun on kysymys elämämme järjestelyistä ja valinnoista. Yritämme luovia sinne, missä mielestämme suotuisimmat tuulet puhaltavat. Heitämme verkkomme sinne, missä kuvittelemme parhaiden apajien odottavan. Sijoitamme sinne, mistä luulemme saavamme suurimman hyödyn ja voiton. Ihminen laskelmoi ja tekee sen vaistomaisesti omaksi edukseen.
Vertauksemme taloudenhoitaja pysähtyy vaikeuksiensa edessä. Hän kysyy: “Mitä minä nyt teen?” Mekin voimme elämässämme tehdä tuon hyvän kysymyksen ja kysyä kuin rikas nuorukainen: “Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?” Näin kohotamme katseemme väärästä mammonasta ja ihanteista pysyviin asioihin ja iäisiin majoihin.
Tätä kysyi kerran myös Filippissä vanginvartija ja sai Paavalilta suoran vastauksen: “Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.”
Elämän vaivojen ahdistaessa joudumme kristittyinä lopulta kysymään sielumme pelastumisen mahdollisuutta. Oikea vastaus ei ole raha eikä tavara, vaikka sitä paljonkin olisi, vaan Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. Sen näemme nyt selvästi esimerkiksi sukulaiskansojemme elämässä. Virossa, Inkerissä ja Karjalan Petroskoissa kirkot käyvät pieniksi, kun ihmiset tulevat etsimään vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin.
Usko Jeesukseen on tarkoitettu meille koko elämää kantavaksi voimaksi, “sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja kasvattaa meitä,” opettaa Raamattu, ja antaa siihen myös käytännön sovelluksen, “että me hyläten jumalattomuuden ja maailmalliset himot eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalallisesti nykyisessä maailmanajassa."
Rakkaat ystävät! Vaikka täällä maailmassa eläessämme joskus yritämme eteenpäin epärehellisin, jopa rikollisin keinoin, emme kepulikonsteilla taivaaseen pääse. Sinne pääsemme vain yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.