Saarna Lapinlahden kirkossa 3.7.1983
Matt. 16: 13-19
Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista". Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.
Tämän sunnuntain aiheena on Opetuslapsen tehtävä. Vietämme myös 'Apostolien päivää'. Sunnuntain liturginen väri on punainen, veren väri, ja se viittaa marttyyreihin, veritodistajiin. Sellaisiahan apostolit eli opetuslapset olivat.
Jeesus liikkui opetuslapsineen Filippuksen Kesarean tienoilla. Paikka sijaitsee Gennesaretin järvestä pohjoiseen. Se on hyvin kaunis paikka. Siellä ovat Jordanin virran alkulähteet. Kristallinkirkas vesi pulppuaa kallion alta ja ja muodostaa vinhasti juoksevan virran, joka antaa virvoitusta koko Israelin maalle.
Jeesuksen ja hänen opetuslastensa tarkoitus oli päästä eroon väen tungoksesta ja löytää tilaisuus syventävään keskusteluun. Tärkein keskustelunaihe koski Jeesuksen henkilöllisyyttä.
Messiaanisen ajan odotus oli ja on edelleen juutalaisille tärkeä asia. Sen merkkinä ennustusten mukaan oli tuleva profeetta. Kansa uskoi hyvin yleisesti, että Jeesus oli juuri tuo messiaanisen ajan tuloa edeltävä profeetta. Johannes Kastajaan liittyi samanlaisia arveluja.
Mutta arvelut eivät riitä. Asiaan on saatava nyt selvyys. Ihmisten kannanotot Jeesuksesta vaihtelivat laidasta laitaan, kuten ihmisten mielipiteet yleensä. Suuren massan käsitykset harvoin osuvat oikeaan.
Tuolla kauniissa Filippuksen Kesareassa on nyt alkamassa vakava tentti. Ensimmäinen kysymys koski ihmisten arviota Jeesuksesta. Kenen ihmiset sanoivat Jeesuksen olevan. Se oli helppo kysymys. Kaikki osasivat vastata. Mutta toinen kysymys oli suuri ja vaikea. Se oli laaja ja koko maailmaa koskettava kysymys: Kuka Jeesus oli hänen lähimpien seuraajiensa mielestä? Oliko Jeesus Jumala vai ihminen?
Tuohon tenttikysymykseen löytyi vain yksi vastaaja, Simon Pietari. Hän oli varma asiasta: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Tämä tunnustus ei perustunut järkiperäiseen päättelyyn, vaan Jumalalta tulleeseen henkilökohtaiseen ilmoitukseen. Tämä oli Jumalan antamaa uskoa, ja vain sellaisen uskon varassa opetuslapset voivat seurata Jeesusta Messiaana, Vapahtajana ja Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin.
Nyt opetuslapset olivat valmiita seuraamaan Jeesusta hänen kärsimystiellään. Sillä tämän tapahtuman jälkeen Jeesus alkoi ilmoittaa kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemisestaan. Hänen seuraajansa tiesivät nyt varmasti, että Jeesus oli ihmisen hahmon ottanut Jumalan Poika, joka tuo mukanaan vapautuksen synnin ja kuoleman kirouksesta.
Pietarin tunnustus merkitsi myös sitä, että Jeesuksen varaan rakentuu uusi seurakunta, Jumalan kansa, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi ja elää hänen sovitustyönsä varassa ja julistaa sitä lähetystyön kautta kaikkialla maailmassa.
Seurakunnan olemukselle kuvaavaa on, että Jeesus luovuttaa Pietarille taivasten valtakunnan avaimet, toisin sanoen vallan julistaa Jeesuksen nimessä syntejä anteeksi. Tämä on seurakunnallisen toiminnan ja julistuksen pääkohta. Avainten valta sisältyy rippiin, saarnaan, kasteeseen ja ehtoolliseen. Kaikkien näiden tarkoituksena on kirkastaa meille Jeesuksen armoa, totuutta ja rakkautta, että meissä syntyisi uskon luottamus Jeesukseen Kristukseen.
Rippi on syntien tunnustamista ja synninpäästön vastaanottamista. Siinä on koko kristinuskon ydin. Kun ihminen tunnustaa syntinsä Vapahtajan edessä, hän löytää uskollisen ja vanhurskaan Jumalan, joka antaa kaikki synnit anteeksi ja puhdistaa kaikesta vääryydestä.
Eräs vanki, murhan tehnyt, rikosten kovettama, sai armon kohdata Vapahtajan. Eräänä pääsiäispäivänä hän tunsi olevansa lopussa, rikki revitty, voimaton ihminen. Sellissään hän painoi Raamatun rinnalleen ja rukoili lyhyen, mutta merkittävän rukouksen: ”Jos Jumala, sinun sanasi on totta, näytä se minulle. Anna syntini anteeksi.” Se oli sydämen rukous, synnintunnustus, ja siihen tuli heti vastaus. Mies koki kirkkaasti, että jokainen sana Raamatussa on totta. Siinä samassa syntien anteeksiantamisen rauha laskeutui hänen sydämeensä. Hän sai kokea omakohtaisesti Jumalan armahduksen tuossa pahaisessa vankisellissä.
Ripissä on yhä kätkettynä taivasten valtakunnan avaimet. Ilman näitä avaimia ovet pysyvät lukittuina. Mutta näillä avaimilla tie Jumalan valtakuntaan avautuu jo täällä ajassa ja kerran iankaikkisesti Jumalan luona taivaassa. Taivaan valtakunnan avaimia ei itse oteta, ne annetaan. Jeesus sanoo: “Minä olen antava sinulle taivaan valtakunnan avaimet.” Ne annetaan niille, jotka tunnustavat: “Sinä olet Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika.” Tai niin kuin Tuomas: “Minun Herrani ja minun Jumalani.”
Mikä on meidän tunnustuksemme tänään?