Saarna Karttulan kirkossa 29.3.1987
1. vuosikerta
Joh. 6: 1-15
Sen jälkeen Jeesus meni Galileaan, se on Tiberiaan, järven tuolle puolelle. Ja häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille.
Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa.
Pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.
Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?" Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän". Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?" Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan".
Siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan.
Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat.
Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan". Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet.
Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva".
Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.
Tämän sunnuntain aiheena on Elämän leipä. Vietämme leipäsunnuntaita.
Menemme tekstimme myötä Pyhään maahan, Israeliin. Paikallisesti olemme Gennesaretin järven itärannalla ja ajankohtana on vuosi ennen Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemista.
Evankeliumitekstimme on otettu Johanneksen niin sanotusta leipäluvusta, jonka alkupuolella on kertomus viiden tuhannen ihmisen ruokkimisesta ja loppupuolella Jeesus puhuu lihansa ja verensä syömisestä juomisesta. Siinä on kysymys ehtoollisesta, jonka Jeesus asetti vuoden päästä tästä ruokkimisihmeestä.
Näin Jeesus ennakoi seuraavan vuoden kiirastorstain tapahtumia. Aivan niin kuin kansanjoukko laskeutui ruohikolle lepoasentoon aterioimaan, niin asettuivat opetuslapset kiirastorstaina ehtoolliselle.
Tähän liittyy myös Jeesuksen käsky opetuslapsille kerätä tähteeksi jääneet palaset, jotta mitään ei menisi hukkaan. Tässä toteutuu se sana, että “Poika saa Isältä kaikki ne, jotka Isä on hänelle antanut”. ”Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:39)
Jumalan valtakunnassa ei mitään eikä ketään saa mennä hukkaan. Pienoisevankeliumissa se on sanottu: “...ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän”. (Joh. 3: 16)
Opetuslapset saivat kerätä talteen kaikki Isän antamat lahjat. Tämä ennakoi heidän osallistumistaan lähetystyöhön, jossa kootaan yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.
Se, mitä opetuslapset keräsivät, täytti 12 korillista, siis paljon enemmän kuin alun perin oli ihmisille annettu. Eli hän antaa enemmän, monin verroin enemmän kuin mitä me anomme ja ymmärrämme. Sanoohan Jeesus myöhemmin Joh.14:ssa: “Joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä, sillä minä menen Isän tykö.” Jeesus tarkoittaa tässä juuri sitä, että tekojen määrä on suurempi, sillä tekijöitä on vuosituhansien aikana monia miljoonia.
Kun katsomme tätä aikaa, näemme, että leipä on edelleenkin elämän kysymys kaikkialla maailmassa. Nälänhätää ei ole pystytty voittamaan lopullisesti. Yhä edelleen nälän voittaminen on kiinni myös siitä, asettavatko Jeesuksen opetuslapset, tämän ajan kristityt, eväänsä Mestarin käyttöön ja siunattavaksi. Nälkäisiä on paljon, ja siksi moni tänäänkin kysyy katsellessaan omia eväitään: mitä ne ovat näin monelle?
Äiti Teresa on sanonut: “Työ on kuin pisara meressä. Mutta ilman minun työtäni meri olisi yhtä pisaraa köyhempi.” Uskovan vastaus epäileviin kysymyksiin on lapsellinen usko Jeesuksen mahdollisuuksiin. Jeesus sanoo: “Minulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.”
Miksi kuitenkin on yhä niin paljon nälänhätää, kärsimystä, sairautta ja kuolemaa? Siksi, että on liian vähän niitä, jotka antavat leipänsä ja kalansa, eli lahjansa ja kykynsä, Jeesuksen käyttöön ja siunattaviksi. Voi, kun saisimme taivaallisen viisauden ja armon panna niin lahjamme kuin puutteemme Jumalan käyttöön.
Epistolatekstissä sanottiin, että luonnostaan ihminen antaa jäsenensä saastaisuuden ja laittomuuden palvelukseen. Mutta nyt meitä kehotetaan antamaan jäsenemme vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. “Ja kun nyt olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.” Synti tuo kuoleman, mutta Jumalan armo iankaikkisen elämän.
Omin voimin emme mihinkään pysty. Tarvitsemme elämän leipää, Jeesusta Kristusta, johdattamaan meitä elämään joka päivä Jumalan lapsina täällä maailmassa ja kerran iankaikkisesti hänen luonaan taivaassa.