Saarna Karttulan kirkossa 9.3.1986
3. vuosikerta
Joh. 6: 48-57
Jeesus sanoi: “Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.”
Armo laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, meidän Herraltamme.
Usein on kysytty, millainen tämä maailma olisi, jos Jeesus ei olisi tullut, ja myös, onko Jeesuksen tuleminen tuonut tälle maailmalle mitään muutosta. Toivottivathan jouluyön enkelit Jumalan kunniaa ja rauhaa ja hyvää tahtoa maan päälle. Mutta onko mitään tapahtunut? Sotia on yhä, on murhia, riitoja ja pahaa tahtoa.
Epäuskoinen sydämemme sanoo tänäkin päivänä, että mikään ei ole muuttunut sitten Jeesuksen päivien. Se vaivoin välittää kuunnella, mitä elämän Herra, Jeesus Kristus sanoo. Vähän on niitä, jotka todella pyytävät: “Puhu Herra, palvelijasi kuulee.”
Jeesus puhuu aina ja joka paikassa kaikkina aikoina totuuden. Hän sanoo tänään: “Minä olen elämän leipä.” Ilman tätä elämän leipää tämä maailma olisi jo ajat sitten kuollut nälkään, sillä ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Jeesus, elävä leipä, tuli alas taivaasta, että sinä ja minä emme kuolisi iankaikkisesti.
Kuolemasta kristinoppimme opettaa, että sitä on kolmenlaista: 1. Ruumiillinen kuolema, jossa henki ja ruumis eroavat toisistaan. 2. Hengellinen kuolema, yhä kasvava paatumus. 3. Iankaikkinen kuolema, lopullinen ja iankaikkinen ero Jumalasta.
Taivaan Isä näki taivaasta, että ihmiset kulkivat suurin joukoin laveaa tietä iankaikkista kuolemaa kohti. Eli niin kuin virressä sanotaan: “Ei elon tietä tunneta, kuljetaan ilman toivoa kolkkoa kuolemaa kohti.” Mutta Jumala, Taivaan Isä, lähetti Poikansa, ei maailmaa tuomitsemaan, vaan että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Isä näki, että tämä maailma tarvitsee sitä leipää, joka antaa maailmalle elämän. Ja Jeesus sanoo: “Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.”
Sielunvihollisellakin on oma leipänsä, ja joka sitä syö, hän kuolee iankaikkisesti.
Eikö sitten Jeesus tuonutkaan kaikille elämää, koska hengellinen ja iankaikkinen kuolema on todellisuutta vielä tänäkin päivänä? Kyllä toi, jokaiselle, niin että jokainen, joka ottaa hänet vastaan, pääsee Jumalan lapseksi ja saa synnit anteeksi. Mutta mitä on tuo vastaanottaminen? Onko se jotakin ihmissuoritusta? Tekstissä Jeesus itse sanoo tästä näin: “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Ja joka syö minun lihani ja juo minun vereni se pysyy minussa ja minä hänessä.” Ja edelleen: “Joka minua syö, elää minun kauttani.”
Vastaanottaminen on siis elämistä ja olemista Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Se on jokapäiväistä seurustelua hänen kanssaan. Se on kaikessa hänen tahtonsa kysymistä. Lopulta se on niin kiinteää yhteyttä kuin Jeesuksella ja taivaallisella Isällä on keskenään. Jeesus sanoi: “Minä ja Isä olemme yksi.” Kun syömme ja juomme Jeesusta, tulee hetki, jolloin mekin voimme tunnustaa: Jeesus ja minä olemme yhtä.
Paavali sanoo: “Joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.” 1. Kor.6: 17. Hän on yhtä olemusta Kristuksen kanssa ja kokee hengen yhteyttä häneen. Ja Jeesuksen opetus on selvä: “Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.” Hän elää jo nyt salattua elämää Kristuksen kanssa. Mutta hän ei vain hekumoi korkeissa ja ihanissa tunnelmissa, vaan hän ottaa joka päivä ristinsä ja seuraa Jeesusta. Hänellä ei ole vastuuviikkoa vain kerran vuodessa, niin kuin nyt aloitamme sellaista, vaan hän kantaa ainaista kipua ja huolta sydämessään tämän maailman pakolaisten ja ahdistettujen tähden. Kristuksen vastaanottanut tuntee aina olevansa velassa lähimmäisilleen. Sillä kun Herra on antanut hänelle elämän leipää lahjaksi, hänkin tahtoo sitä lahjaksi antaa.
Siinä samassa virressä, jossa todettiin joidenkin kulkevan kolkkoa kuolemaa kohti, sanottiin, että se tapahtuu sen tähden, ettei elon tietä tunneta. “Sydämin suin ja kätten töin toimeen jo kiiruhtakaamme.” Hyvä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ei ole vielä tavoittanut kaikkia, kaikille ei ole tarjolla elämän leipää. Ja nyt kysytään, johtuuko se siitä, että minä en vielä ole ottanut vastaan sitä leipää, joka tulee alas taivaasta ja antaa minulle elämän.
Jeesuksen vastaanottaminen vie meidät vastuunkantajan paikalle. Vastuuviikosta tuleekin vastuuvuosi ja vastuuvuodesta vastuuelämä.
Kristus lupaa herättää viimeisenä päivänä jokaisen, joka syö häntä. Ja silloin, viimeisenä päivänä, tutkitaan, onko, ja miten tämä leipä on tuonut meille elämää. Onko se koitunut lähimmäistemme hyväksi lähellä ja kaukana?
Tänään kannetaan virallinen kolehti juutalaislähetyksen hyväksi Suomen Lähetysseuran kautta. Juutalaiset saivat ensimmäisinä kuulla hyvän sanoman. He saivat ensiksi sen leivän, joka antaa maailmalle elämän. Ja he veivät Pyhän Hengen antamalla innolla sanomaa eteenpäin. Mutta kaikki juutalaiset eivät sitä kuulleet tai sulkivat sydämensä.
Nyt on meidän kristittyjen aivan kuin maksettava suurta velkaamme heille ja koko maailmalle. Saamme viedä elämän leipää takaisin sinne, mistä se alkujaan lähti liikkeelle. Siellä Jeesuksen kotimaassa, Israelissa, onkin alunperin sanottu nämä meille tutut sanat: “Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.”
Jeesus on elämän leipä, joka antaa maailmalle elämän. Joka syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Elämän leivästä saamme voimaa jokaisen päivän matkalle. Tämäkin armon päivä on annettu sinulle ja minulle, että elämän leivän, Jeesuksen Kristuksen, antamalla armolla ja voimalla jaksaisimme kantaa läheisiä ja kaukaisia ja myös itseämme sen Herran eteen, josta Raamattu vakuuttaa: “Meillä on Jumala, Jumala joka auttaa ja Herra, Herra joka kuolemasta vapahtaa.
Kiitos ja ylistys ja kunnia hänelle nyt ja aina ja iankaikkisesti, aamen.