Saarna Karttulan kirkossa 17.3.1985
2. vuosikerta
Joh. 6: 24-36
Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta.
Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?"
Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut."
Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'."
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää".
Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
Tämän sunnuntain aiheena on Elämän leipä.
Tarvitsemme leipää ruumiimme ravinnoksi ja elämän leipää, Jeesusta Kristusta, sielumme ravinnoksi. Kumpi on tärkeämpi, ruumiin vai sielun ravinto?
Jeesus asettaa kaikki asiat oikeaan arvojärjestykseen.
Kansanjoukko etsi Jeesusta. Hän oli juuri ruokkinut 5000 miestä. Tästä haltioituneena kansa aikoi tehdä hänestä kuninkaan. Mutta Jeesus väistyi Gennesaretin järven toiselle rannalle. Kansanjoukko meni perässä. Kun he tapasivat Jeesuksen, hän paljasti heidän materialistisen ajatuksensa: “Ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sen tähden, että saitte syödä ja tulla ravituksi.” Ja hän opetti heitä sanoen: “Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään.”
Kiusaajalle erämaassa Jeesus sanoi: “Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ja Vuorisaarnassa: “Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki muu teille sen ohessa annetaan.”
Tämä on meillekin vaikea ja aina uudestaan opeteltava läksy. Etusijalle tulee asettaa se, mikä on Jumalan, ja sitten tulee se, mikä on ihmisen. Luonnostaan ihminen on eniten kiinnostunut tästä ajallisesta ja aineellisesta. Hän ei näe, miten se häntä kiehtoo ja sitoo. Aineelliset arvot täyttävät sielun ja mielen niin herkästi.
Mitä pahaa siinä sitten on? Eivätkö kaikki muutkin tee samoin? Sana sanoo: “Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.”
Tärkeintä on siis Jumalan tahdon tekeminen eli uskominen Jeesukseen Kristukseen. Tekstimme ihmiset kyselivät: “Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” Jeesus osaa taitavasti johdattaa keskustelua. Kysymykset aineellisista arvoista kääntyvätkin kysymykseen ihmissielun pelastuksesta. Näinhän se kävi samarialaisen naisen ja monen muun kohdalla.
Mitähän, jos nyt kävisi näin meidänkin kohdallamme. Sanan kuulossa meille selviäisi, että minun syvin ja suurin ja kallein asiani on ruveta etsimään hinnalla millä hyvänsä sitä leipää, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään asti, itseään Jeesusta Kristusta. Silloin ei tämäkään kirkkomatka ole ollut turha.
Jeesus on antanut kaikkensa meidän tähtemme. Hän, elämän leipä, tuli alas taivaasta ja antoi maailmalle elämän. Hän antaa meille elämää tänäkin päivänä. Mekin saamme pyytää: “Anna meille aina sitä leipää.” Ken näin pyytää, hänelle Jeesus vastaa: “Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun se ei koskaan janoa.”
Niin kauan kuin ihminen elää ilman elämän leipää, Jeesusta Kristusta, hänellä on valtava elämän jano. Hän yrittää tyydyttää sitä rahalla, tavaralla, työllä ja kaikella tämän maailman humulla. Vielä kuollessaan hän huutaa: “Minulla on kauhea jano!”
On vain yksi, joka voi elämän janon tyydyttää. Jeesus Kristus tyydyttää nälän ja janon. Joka uskoo Jeesukseen, löytää vastauksen perimmäisiin kysymyksiinsä.
Todellakin, elämän kallein asia on tulla tuntemaan Jumala ja Jeesus Kristus. Vain syömällä elämän leipää pelastumme, ja siitä Jeesus itse sanoo: “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä.”