Saarna Karttulan kirkossa 29.3.1992
Joh. 6: 48-57
Jeesus sanoi: “Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.”
Mikä on sinun mielestäsi tärkein ruokalaji ruokapöydässä? Ruokapöytä on vajavaisesti katettu, jos siitä puuttuu leipä. Leipä on ruumiimme perusravinto. Siinä on kaikki, mitä ihminen tarvitsee elääkseen. Jos leipä loppuu, loppuu myös elämä.
Vesi ja leipä yhdessä pitävät ihmisen hengissä, vaikka kaikki muut ruoka-aineet loppuisivat.
Mutta Raamatun opetuksen mukaan ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. myös ihmisen kuolematon sielu tarvitsee ravintoa. Jeesus sanoo itsestään: “Minä olen elämän leipä.” “Minä olen se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.” “Minä olen se elävä leipä, joka olen tullut alas taivaasta.” “Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.”
Jeesus antaa oman ruumiinsa syötäväksi ja oman verensä juotavaksi. Selvästi hän sanoo: “Joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Näin hän antaa kokonaan oman itsensä meille totiseksi ruuaksi ja juomaksi.
Tämä tapahtuu seurakunnassa aina silloin, kun vietetään pyhää ehtoollista. Silloin lausutaan ehtoollisen asetussanat, joissa Jeesus osoittaa, että leipä, jonka me syömme, on hänen ruumiinsa, joka meidän edestämme annetaan, ja viini on veri, joka on uuden liiton merkki, ja se vuodatetaan syntiemme anteeksiantamiseksi.
Ehtoollispöydässä saatu leipä ja viini ovat taivaallista ravintoa, enkelten leipää ja viiniä. Se ei ravitse meidän ruumistamme, vaan meidän sieluamme.
Tosin me aisteillamme näemme leivän ja viinin, tunnemme niiden tuoksun ja maun suussamme ja sieraimissamme. Siinä on mukana koko olemuksemme.
Ehtoollisessa saamme vastaanottaa suurimman Jumalan armolahjan, joka on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
Jeesus sanoo: “Joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä.” Ja “Joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä.” Ehtoollisessa pääsemme salattuun yhteyteen iankaikkisen elämän ja itsensä Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Ehtoollinen kuuluu ns. armonvälineihin, eli niihin asioihin, joiden kautta Jumala jakaa armoansa meille ihmisille. Näitä armonvälineitä ovat sana ja sakramentit, eli pyhät toimitukset. Luterilaisessa kirkossa on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Kaste on tarkoitettu vain kerran elämässä tapahtuvaksi, mutta ehtoollinen usein tapahtuvaksi. Jeesus sanoo: “Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
On kristittyjä, jotka nauttivat joka päivä ehtoollista. Esimerkiksi äiti Teresa tekee näin.
Rakkaat ystävät! Aina kun olemme kirkossa tai muualla Jumalan sanan kuulolla, Jumala jakaa meille armoansa sanan ja sakramenttien kautta. Tänäänkin saamme kuulla Jeesuksen äänen, kun hän sanoo: “Joka minua syö, elää minun kauttani.”