Saarna Karttulan kirkossa 28.4.1991
2. vuosikerta
Joh. 17: 11-17
Jeesus rukoili ja sanoi: “Minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.”
Tämän sunnuntain aiheena on Taivaan kansalaisena maailmassa.
Taivaan kansalaisilla on täällä maailmassa vain yksi päämäärä: taivas.
Viime sunnuntain tekstit ja aiheet puhuivat meille Herran kansan koti-ikävästä. Taivaan kansalaisella on ikävä ja kaipuu Herran luokse. Hän yöt ja päivät rientää sinne turhasta maailmasta. Hän tuntee olevansa täällä maailmassa vieras ja muukalainen. Hänen kotinsa ei ole täällä. Hän tähyilee oikeaan Isän kotiin.
Usein hänellä on täällä maailmassa ahdistus, ja vaellus on raskasta ja vaikeaa. Mutta hän tietää, että “tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyviä vaan näkymättömiä.” 2. Kor. 4: 18
Jeesus tietää ja tuntee meidän vaelluksemme vaikeudet, sillä hän itse kulki täällä maailmassa vaikean ja raskaan tien. Hän usein “uupui ristin alla, hän sai käydä Golgatalla, hänkin kyyneleissään ui”, sanotaan siioninvirressä.
Hän myös rukoilee meidän puolestamme: “Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi.” Juuri siinä on Jumalan lapsen turvallisuus, että Jeesus rukoilee tässä maailmassa vaeltavien taivaan kansalaisten puolesta.
Jo opetuslapsijoukkoaan, niitä kahtatoista, Jeesus suojeli ja varjeli. Vain yksi joutui hukkaan, Juudas, josta Jeesus käytti nimeä ’kadotuksen lapsi’.
Miksi hän joutui hukkaan? Siksi, että hän mieltyi tähän maailmaan, sen kiiltävään mammonaan. 30 hopearahaa olivat hänelle kallisarvoisempaa kuin Jeesuksen valmistama paikka Isän kodissa.
Tänäänkin moni kulkee Juudaksen tietä. Siksi sana varoittaa: “Rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” 1. Tim. 6: 10
Siis monet tuskat täällä maailmassa ovat itsemme aiheuttamia. Tuska ja ahdistus on usein syntiemme hedelmää.
On olemassa tämän maailman murhetta ja Jumalan mielen mukaista murhetta. Maailman murhe tulee näistä näkyväisistä, kun murehdimme mitä söisimme, joisimme ja mitä päällemme pukisimme. Mutta Jumalan mielen mukainen murhe tuottaa elämän. Huoli näkymättömistä on uskoa, sillä usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Jeesus tiesi, minne hän oli menossa. Siksi hän luottavasti tekstissämme sanoo Isälleen: “Nyt minä tulen sinun tykösi.” Hän oli menossa taivaaseen Isän tykö. Mutta koko ajan hän rukoili omiensa puolesta ja rukoilee yhä. Nytkin hän aina elää rukoillakseen meidän puolestamme.
Rakkaat ystävät! Elämmekö me taivaan kansalaisina tässä maailmassa? Taivaan kansalaisilla on yksi tuntomerkki; se on rakkaus. Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin. “Sillä koska Jumala on näin meitä rakastanut, olemme mekin velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.” Tätä täydellistä rakkautta Jeesus Kristus meille tänäänkin tarjoaa. Otammeko sen vastaan? Vain siinä rakkaudessa on meidän pelastuksemme.