Saarna Karttulan kirkossa 1.2.1987
1. vuosikerta
Matt. 8: 23-27
Ja hän astui venheeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui.
Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra, auta, me hukumme".
Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven.
Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: "Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?"
Tämän sunnuntain aiheena on Jeesus auttaa hädässä. Aiheeksi sopisi myös hyvin: Samassa veneessä.
Gennesaretin järvellä myrsky voi puhjeta yllättäen, varsinkin iltapäivisin. Länsipuolella järveä on ns. Kyyhkyssola, ja jos tuuli käy siltä suunnalta, se saa aikaan hetkessä rajun myrskyn järvellä. Monet Raamatun tekstit kuvaavat tällaista tilannetta.
Tuollaiseen myrskyyn opetuslapset ja Jeesus joutuivat. He olivat matkalla Kapernaumista järven toiselle rannalle gerasalaisten alueelle.
Myrskyn yltyessä näytti siltä, että vene uppoaa. Monta venettä olikin uponnut Gennesaretin järvellä, ja moni mies oli vaipunut aaltoihin. Opetuslapsille tulee todella hätä, hehän ovat hukkumaisillaan. Vene on jo vesilastissa.
Mutta on vielä yksi mahdollisuus, onhan mukana Jeesus, Messias. Mutta Jeesus nukkuu. Jeesuksen tyyneys tuntuu miltei luonnottomalta. Unenlahjat ovat hämmästyttävät. Jeesus on saatava hereille. Aikaa ei ole pitkiin selittelyihin. “Herra auta, me hukumme!”, he huutavat. Se riittää. Herättyään Jeesus nuhtelee sekä opetuslapsia että luonnonvoimia.
Rajun myrskyn kourissa opetuslapset ovat arkoja pelkureita ja suhteessa Jeesukseen vähäuskoisia. Ja niin Jeesus nuhtelee tuulia ja järveä, ja tulee suuri tyven, suuren myrskyn vastakohdaksi.
Myrskyjä ei ole vain luonnossa, vaan myös elämässä. Äkillinen myrsky voi yllättää meidät kodissa, seurakunnassa ja isänmaassa. Se voi puhjeta omassa sydämessämme. Silloin kaikki tuntuu menevän sekaisin. Näkyvyys on olematon eikä karikoita ole mahdollista havaita. Kun tuuli on kova, on vaikea pitää kiinni oikeasta kurssista. On vaarana lähteä ajelehtimaan tuulten painamana karille.
Mutta muistammeko, että Jeesus on meidän kanssamme samassa veneessä? Jo kastehetkellä saimme astua hänen kanssaan samaan veneeseen. Hän on yhä huuto– ja kuulomatkan päässä. Siksi häntä voidaan huutaa avuksi.
Opetuslapset uskoivat Jeesuksen mahdollisuuksiin, ja siinä oli heidän pelastuksensa. Pelastus kaikesta hädästä ja vaarasta tapahtuu uskon kautta. “Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo”, sanoo Jeesus.
Moni on elämänsä myrskyssä yrittänyt itse auttaa itseänsä ja lopulta tuhoutunut. Hän ei syystä tai toisesta ole uskonut Jeesuksen mahdollisuuksiin. Kaikissa elämän myrskyissä meidän on hyvä muistaa, että Jeesuksella Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kun Jeesus on elämämme purressa, olemme myrskyssäkin turvassa. Sillä hän tietää “milloin hiljaa, milloin kovaa ajetaan”.
Mutta yksi on tärkeä: Jeesus on saatava hereille. Huolet on kerrottava hänelle. Vain hän yksin pystyy sanomaan pelastavan, auttavan ja parantavan sanansa. “Sun yksi sanas asettaa voi myrskyn julmimmankin”, veisataan virressä. “Herra auta, me hukumme!”, oli opetuslasten rukous, ja Jeesus kuuli sen ja auttoi.
Sydämen huokaukset kuullaan. Ne voivat olla aivan pieniä, sydämestä lähteviä avunhuutoja, kuten “Herra armahda minua!” tai “Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!”
Kääntykäämme mekin hädän tullen uskossa yksin Jeesuksen Kristuksen puoleen. Hän on luvannut auttaa meitä ja olla kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka.