4. loppiaisen jälk. sunnuntai 1990

Saarna Karttulan kirkossa 28.1.1990

1. vuosikerta


“Avuksesi huuda minua hädän päivänä ja minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.”  Ps. 50: 15


Matt. 8: 23-27

Ja Jeesus astui venheeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra, auta, me hukumme". Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven.

Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: "Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?"


Tämän sunnuntain aiheena on Jeesus auttaa hädässä

Täällä maailmassa joudumme usein hätään ja murheeseen. On ulkoista ja sisäistä hätää. On yksityisen ihmisen hätä, joka joskus purkautuu jopa itsemurhana. On hätää aviopuolisoiden välillä, joka joskus johtaa avioeroon. On hätää seurakunnissa taloudessa tai ihmissuhteissa. Joskus kokonaiset kansat ovat hädässä sodan, jopa sisällissodan vuoksi.

Luetteloa voisi jatkaa pitkäänkin. Kun katsomme ympärillemme lähelle ja kauas, meidän täytyy sanoa virrentekijän kanssa: “Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan, ken tahtoo kärsivää auttaa.”

Tekstimme kertoo, että Jeesus ja opetuslapset Gennesaretin järvellä olivat joutuneet suureen hätään myrskyn vuoksi. Rajuilma yltyi niin valtavaksi, että vene alkoi peittyä aaltoihin. Mutta Jeesus nukkui. Hän oli väsynyt ja tarvitsi lepoa. 

Kun myrsky yhä vain yltyi, opetuslapset herättivät Jeesuksen ja sanoivat: “Herra auta, me hukumme.” Rukous oli lyhyt, mutta se kuultiin. Tosin Jeesus ensin nuhteli heitä: “Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?” Sitten hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven. Näin Jeesus osoitti, että hänellä oli kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on se, jota sekä tuulet että meri tottelevat.

Hädässä olevan rukous on usein hyvin lyhyt, mutta se tulee sydämestä, ja siihen aina vastataan. Raamatun kertomusten hätääntyneet ihmiset rukoilivat usein tällaisia lyhyitä rukouksia: Publikaani: “Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Sokea Bartimeus: “Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” 

Hätä saa meidät rukoilemaan tänäkin päivänä. Elämän myrskyissä tarvitaan voimallista auttajaa. Jeesuksesta sanotaan jouluaamun profetiassa, että hän on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.

Saamme uskoa vahvasti, että ken hädässään - oli se mitä laatua tahansa - kääntyy Jeesuksen puoleen, saa avun. Kun ihminen näkee, ettei itse osaa, hän tarvitsee viisautta ylhäältä. Silloin Ihmeellinen Neuvonantaja tulee avuksi. Kun voimat ovat poissa, Väkevä Jumala auttaa. Kun on rauhaton ja levoton, saa Rauhan Ruhtinaalta avun. Ihminen kokee, että Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, täyttää hänen sydämensä.

Rakkaat ystävät! Onko meillä hätää elämässämme? Onko myrskyä ja kovia tuulia, niin että pelkäämme hukkuvamme? Pyytäkäämme silloin: “Herra, auta, me hukumme!" Opetuslapset olivat myrskyssä siinä hyvässä asemassa, että Jeesus oli mukana.

Moni on elämän myrskyissä todella hukkunut, kun on yrittänyt viimeiseen asti vain itse auttaa itseänsä. Opetuslapset uskoivat, että Jeesus auttaa hädässä, ja apu tuli. On sanottu: “Missä on uskoa Herraan, siinä on Herra matkassa.” Meitä kehotetaan huutamaan Herraa avuksi hädän päivänä, ja hän tahtoo auttaa hädässä olevaa. Mutta sitten kun apu on saatu, meidän tulee kunnioittaa auttajaa. Emmehän unohda kiittää silloin!

Jeesus näyttää meille selvän tien elämämme myrskyissä, sillä hän on tie, totuus ja elämä. Hänen suurin ilonsa on auttaa hätään ja murheeseen joutunutta matkamiestä. Taivaassa iloitaan jokaisesta syntisestä, joka hädässään kääntyy Jeesuksen puoleen. Hän on ainut todellinen auttaja.

Käännytään mekin aina hänen puoleensa. Kun hän saa kuljettaa meitä, hän vie hädän ja tuskan kautta meidät iankaikkiseen elämään.


Ps. 107: 28-30

Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.