Saarna Syvänniemen kirkon konfirmaatiossa 23.6.1991
2. vuosikerta
Joh. 8: 1-11
Mutta Jeesus meni Öljymäelle.
Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".
Tänään olemme yhdessä Jeesuksen kanssa Jerusalemissa lehtimajanjuhlilla. Jo aamulla varhain Jeesus meni Jerusalemin temppeliin opettamaan kansaa. Tätä kirjanoppineet ja fariseukset katsoivat karsaasti, ja heillä oli salainen päätös tappaa Jeesus. Mutta kansan tähden he eivät julkisesti voineet sitä tehdä, sillä kansa piti Jeesusta profeettana. Siispä jokin syy oli löydettävä, että kansa näkisi hänet vääräksi profeetaksi.
Syy löytyikin. He toivat Jeesuksen eteen aviorikoksesta kiinniotetun naisen ja syyttivät kiivaasti häntä. Olihan Mooses sanonut selvästi laissa, että sellaiset on kivitettävä. He odottivat, että Jeesus lausuisi lievemmän tuomion kuin Mooses. Silloin he voisivat syyttää Jeesusta lain kumoamisesta.
Ansa oli siis viritetty taitavasti. Näytti siltä, että Jeesus ei aluksi lainkaan ottanut kantaa tapahtumaan. Hän vain kirjoitti jotain hiekkaan. (Juutalaisilla oli sellainenkin laki, että siitä, mikä on kirjoitettu hiekkaan, ei tuomita.) Mutta naisen kiinniottajat toistivat syytteensä.
Lopulta Jeesus ojensi itsensä ja sanoi heille: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Ja taas hän kumartui ja kirjoitti hiekkaan. Niin syyttäjistä tulikin syyllisiä. Vähin äänin he lähtivät pois Jeesuksen tyköä, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti. Näin osat vaihtuivat hetkessä. Ihmeellinen tuomio!
Jeesus osoitti, että hän ei ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Hän on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.
Viime sunnuntaina puhuttiin tuhlaajapojasta, joka palattuaan isän kotiin sai kaiken anteeksi. Nyt on kyse tuhlaajatyttärestä, joka peläten ja vavisten syntiensä tähden on vedetty Jumalan kasvojen eteen. Jeesus kysyy: “Missä ovat sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?”
Ainut, mitä tuo vapiseva syytetty saa suustaan, on pari sanaa: “Herra, ei kukaan.”
Ja niin ei Jeesuskaan häntä tuominnut, mutta varoitti tätä tahallaan syntiä tekemästä sanoen: “Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.”
Varmasti nainen muisti koko loppuelämänsä oman syntinsä ja siitä saadun armahduksen. Minä tein syntiä, mutta Herra armahti! Minä olin syvyydessä, mutta Herra nosti minut pelastuksen kalliolle.
Näin hän tekee myös sinulle ja minulle. Golgatalla Jeesus kirjoitti maahan pyhällä kalliilla verellään minunkin syntini.
Tällainen on Jeesus tänäkin päivänä. Hän rakastaa syntistä, mutta vihaa syntiä. Sillä hän kärsi katkeran ristinkuoleman juuri minun syntieni tähden. Siitä kertoo tämän kirkon alttaritaulu, tulipalosta pelastettu.
Rippikoulussa oli koekysymys: Miksi Jeesus kuoli? Mitä vastaisit siihen? Hän kuoli minun syntini tähden, että saisin ne anteeksi, pelastuisin ja pääsisin taivaaseen kuoltuani.
Luther huusi kerran tajutessaan Kristuksen kuoleman merkityksen: “Minun syyni, minun syyni, minun suuri syyni.” Sillä paikalla hän löysi armollisen Jumalan.
Rakkaat ystävät! Meidän paikkamme on syvyydessä syntiemme tähden. Huudetaan sieltä yhdessä Herran puoleen.
Aamen.