Saarna konfirmaatiojp:ssa Syvänniemen kirkossa 18.6.1989
Kolmas vuosikerta
Luuk. 13: 1-5
Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
“Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan”, lauloivat rippikoulunuoret alttarilla.
Jokainen ihminen tahtoisi täällä maailmassa elää onnellista ja turvallista elämää. Mutta kokemuksesta tiedämme, että onni ja onnettomuus vuorottelevat elämässä. Vanhan Testamentin Saarnaaja sanoo, että on aika itkeä ja on aika nauraa. Onnella ja onnettomuudella on oma aikansa.
Tekstimme kertoo oman aikansa galilealaisista, jotka saivat kärsiä väkivaltaisen kuoleman Pilatuksen kädestä. Jeesus kysyi kuulijoilta: “Luuletteko että nämä olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset?”
Tänäkin aikana tapahtuu suuronnettomuuksia: kaasuräjähdyksiä, liikenneonnettomuuksia, laivat uppoavat ja vapautta vaativia nuoria surmataan satamäärin. On nälänhätää, kulkutauteja ja ja kodittomuutta. Maailma on kärsimystä täynnä. “Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan, ken tahtoo kärsivää auttaa?”
Rippikoulussakin puhutaan kärsimyksen ongelmasta ja todetaan, että maailmassa on kolmenlaista kärsimystä. 1. On kärsimystä jota emme pysty ymmärtämään emmekä selittämään. 2. On kärsimystä jonka ihminen tahallaan aiheuttaa itselleen tai toiselle. Kärsimys on silloin usein seurausta Jumalan tahdon rikkomisesta. 3. On kärsimystä, johon suostumme toisen puolesta. Sellaiseen kärsimykseen suostui Jeesus ja hänen seuraajansa.
Kun luemme päivän tekstin ja kohtaamme tämän ajan onnettomuuksia, kysymme: miksi Jumala sallii näin paljon kärsimystä? Kiusaako Jumala ihmisiä onnettomuuksilla? Näihin kysymyksiin Jeesuskaan ei vastannut. Sen sijaan hän antoi yllättävän vastauksen, jonka hän sanoi molemmista onnettomuuksista: “Ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”
Kun rippikoulussa käsiteltiin tätä tekstiä ja kysyin, mitä on parannus, sain aivan oikean vastauksen: “Parannus on syntien tunnustamista, niiden anteeksipyytämistä.”. Parannuskin on Jumalan lahja. Sitä ei ansaita eikä oteta, vaan se annetaan sille, jonka sydämessä Pyhä Henki tekee työtään sanan ja sakramenttien kautta.
Onnettomuuden kokenut ihminen kokee lohdutusta Jumalan luona. Toteutuu tämä virren sana: “Onneni on olla Herraa lähellä.” Usein juuri onnettomuus kykenee hiljentämään meidät kiireiset ja levottomat ihmiset, ja silloin me alamme etsiä lohdutusta Jumalan sanasta ja ehtoollisesta.
Tuhlaajapoika oli lopulta hyvin onneton, kun hän oli kaukana isän kodista. Siksi hän päätti: minä nousen ja menen isäni luo. Siellä hän koki elämänsä suurimman onnen, kun isä kietoi kätensä pojan ympärille ja syleillen häntä antoi kaiken anteeksi. Näin tuhlaajapoika teki parannuksen. Meitäkin kehotetaan Jeesuksen sanoilla kirkon ilmoitustaululla: “Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Sana sanoo: “Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.”
Vanhemmat ja kummit, te näitten nuorten kasvattajat. Tänään te toivotte ja rukoilette, että onni ja Jumalan siunaus seuraisi näitä nuoria halki elämän. Ohjatkaa ja tukekaa näitä nuoria, että he löytäisivät todellisen onnen ja siunauksen Jeesuksen Kristuksen luota. Hänen ristillä ansaitsemaansa sovitusta tarvitaan joka päivä ja parannusta joka hetki. Ja te, rakkaat nuoret, jääköön teidän sielunne kaikumaan halki elämän nämä sanat: Onneni on olla Herraa lähellä. Kerran tämä onni on täydellinen taivaassa.