Saarna Airakselan koululla 6.11.1983
2. vuosikerta
Matt. 17: 24-27
Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?"
Hän sanoi: "Maksaa". Ja kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: "Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat.
Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."
Kahden maailman kansalaisena
Vietimme eilen pyhäinpäivää, joka puhui meille Jumalan ihmisistä, kahden maailman kansalaisista, jotka elivät maailmassa, mutta eivät olleet maailmasta.
Elämistä kahden maailman kansalaisina kuvaa ajatus veneestä, joka kulkee vedessä, mutta vettä ei saa olla veneessä.
Tämän maailman pahuus ympäröi Jumalan ihmisiä, mutta Jeesus rukoilee Isää, että he varjeltuisivat pahasta. Isä meidän -rukouksessa rukoilemme: “äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta”.
Mikä sitten on maailman pahuutta? Sitä on kaikki se, mikä erottaa meidät Jeesuksesta Kristuksesta. Jeesus on tullut tähän maailmaan syntisiä pelastamaan. Siksi me kahden maailman kansalaisina saamme panna kaiken turvamme ja toivomme syntien anteeksiantajaan, Jeesukseen Kristukseen, ja elää salattua uskonelämää hänen yhteydessään.
Toisaalta meidän on kuitenkin elettävä tässä maailmassa siten, että tunnollisesti täytämme ne velvollisuudet, joita valtio, yhteiskunta ja seurakunta meille asettavat.
Kristitty on täällä maailmassa kuin matkailija vieraassa maassa. Hän on kotoisin muualta. Hän on matkalla isänmaansa. Matkallaan hän elää maan lakia noudattaen: hän maksaa eteen tulevat maksut ja verot ja palvelurahat. Hän ei tahdo turhaan loukata lähimmäisiään. Missään tapauksessa hän ei pyri valtaan siinä maassa, vaan käyttäytyy esivaltaa kohtaan kunnioittavasti ja kohteliaasti, on “juutalaisille juutalainen ja kreikkalaisille kreikkalainen”, kuten Paavali asian ilmaisee.
Jeesus Kristus, vaikka oli Jumalan Poika, vastasi myöntävästi temppeliveron maksusta kysyville. “Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?” Hän sanoi heille: “Maksaa.”Mutta millä maksaa, kun ei ole rahaa?
Joskus rahapula tai muu vaiva yllättää kahden maailman kansalaisen, mutta hän tietää, että hänen Herransa voi panna vaikka kalan maksamaan veroa, jos tottelemme Herraa. Kalan suusta saatu hopearaha oli kokonaisen sekelin arvoinen, ja se riitti sekä Jeesuksen että Simonin temppeliveron maksuksi. Jumalan apu on aina runsas, se antaa enemmän kuin mitä osataan odottaa.
Veronkantajat saavat hämmästyksekseen kaksi suoritusta: myös Simon maksaa, vaikka he eivät ehtineet sitä edes vaatia. Jeesuksen kuninkaallinen hyvyys ympäröi veronkantajatkin.
Kahden maailman kansalainen saa kokea monia Jumalan ihmeitä vaeltaessaan tämän maailman halki isänmaahansa. On olemassa kirja, jonka päähenkilöstä sanotaan, että hän sai rukoilemalla kaiken mitä tarvitsi. Jumala lupaa antaa rukoileville enemmän, monin verroin enemmän kuin he osaavat edes anoakaan. Hän on heidän kanssaan joka päivä.
Tämän päivän psalmitekstissä sanotaan: “Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle, sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.” Kahden maailman kansalainen tietää päämääränsä. Rukoillen, Herraa avuksi huutaen, hänen voimansa varassa hän muukalaisuuden tunnossa tekee matkaansa. Hänellä voi olla paljon rahaa ja omaisuutta, mutta hän ei sido sydäntään niihin, sillä hän tietää, ettei hän siihen toiseen valtakuntaan voi viedä mitään. Iloiten hän kuulee sanan kehotusta: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailma on rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” “Maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.”
Autuaita ovat nämä kahden maailman kansalaiset, sillä he kulkevat Isän rakkauden alla iankaikkista elämää kohti. Mutta onnettomia ovat yhden, tämän maailman kansalaiset, sillä he kulkevat Jumalan vihan alla kadotusta kohti. Voi jos Herra suuressa armossaan saisi vetää meidät kaikki kahden maailman kansalaisiksi, sillä heillä on yhdyskuntansa taivaissa, ja sieltä he joka hetki odottavat Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi. Heidän ilonsa ja voimansa on Herran odotuksessa. Kaiken tämän maailman menon ja touhun ja työn keskellä he usein pyytävät: “Aamen, tule Herra Jeesus.”
“Pankaamme sentähden pois pimeyden teot ja pukeutukaamme valkeuden varauksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus.”