Saarna Pysäkin koululla 21.12.1988
1. vuosikerta
Joh. 1: 19-28
Tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?" Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: "Minä en ole Kristus".
Ja he kysyivät häneltä: "Mikä sitten? Oletko sinä Elias?" Hän sanoi: "En ole". "Se profeettako olet?" Hän vastasi: "En".
Niin he sanoivat hänelle: "Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?" Hän sanoi: "Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut."
Ja lähetetyt olivat fariseuksia; ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?" Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään."
Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.
Tämän sunnuntain aihe on Herra on lähellä. Nämä sanat luimme äsken tämän sunnuntain epistolasta. Siinä meitä kehotettiin iloitsemaan: ”Iloitkaa aina Herrassa. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.”
Meillä on sittenkin taivaallinen Isä, joka kuulee rukouksemme, pyyntömme ja anomisemme. Mutta ei ole syytä unohtaa myöskään kiitoksen öljyä. Autokin tarvitsee kulkeakseen öljyä laakereissa ja moottorissa. Kiitoksen öljyä tarvitaan myös rukouselämässämme.
Jeesus käytti jatkuvasti kiitosta pitäessään yhteyttä taivaalliseen Isäänsä. Vielä sinä yönä, kun hänet kavallettiin, hän otti leivän ja viinin, siunasi ne, kiitti ja antoi opetuslapsilleen. Miksi näin? Tekstimme vastaa: “Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa.”
Vasta sitten, kun voitelemme rukouksemme kiitoksen öljyllä, Jumalan rauha laskeutuu sydämeemme tänäkin jouluna. Silloin ilo Herran läheisyydestä täyttää sydämemme.
Tämä ilo oli täyttänyt myös Johannes Kastajan sydämen. Hän iloitsi Herran läheisyydestä. Tämän ilonsa hän toi esille sanoessaan: “Jolla on morsian, se on ylkä, mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä.”
Johannes Kastaja sai olla taivaallisen yljän, Jeesuksen Kristuksen ystävä ja kuunnella hänen ääntänsä. Siinä hänen ilonsa tuli täydelliseksi. Johannes myös tiesi, kuka hän itse oli. Hänen olisi ollut helppo ottaa kunnia itselleen kun häneltä kysyttiin: “Oletko se profeetta, eli se luvattu Herran kaltainen opettaja, josta Mooses puhuu, vai oletko sinä Elias? Tai peräti Kristus? Mitä sanot itsestäsi?” Mutta Johannes ei ollut kukaan näistä, vaan hän sanoi: “Minä olen huutavan ääni erämaassa.” Mutta kysyjät eivät vieläkään olleet tyytyväisiä, vaan tiukkasivat: “Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?” Kaste käsitettiin messiaaniseen aikaan kuuluvaksi puhdistukseksi, lopun ajan sakramentiksi, joka valmisti pelastukseen. Todellinen Kastaja, joka kastaa Pyhällä Hengellä, seisoi jo heidän keskellään. Mutta fariseukset eivät häntä tunteneet.
Johannes Kastajan ennustus toteutui helluntaipäivänä. Silloin ylösnoussut ja taivaaseen korotettu Herra kastoi seurakuntansa Pyhällä Hengellä ja tulella, ja nyt Kristuksen työ täällä maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä.
Perhejumalanpalveluksen kaavassa liturgin ja seurakunnan välisessä vuorolaulussa lauletaan: “Herra on keskellämme” ja seurakunta vastaa: “Hän on meidän kanssamme”. Psalmissa 73 sanotaan: “Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.” Siinä on tänäkin jouluna meidän ilomme ja onnemme, siihen perustuu joulurauhamme, että joulun Herra, Jeesus Kristus, on meidän keskellämme. Hän on meidän kanssamme.
Siksi joulutervehdyksemme teille kaikille on: “Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus, ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssanne. Aamen.