Saarna Syvänniemen kirkossa 4. adventtina 1987
2. vuosikerta
Joh. 3: 22-20
Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.
Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä. Sillä Johannesta ei vielä oltu heitetty vankeuteen.
Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat väittelemään erään juutalaisen kanssa puhdistuksesta.
Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä".
Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.
Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.
Koko adventtiaika on ollut Herran tulemisen odotusta. Nyt tämä aika päättyy neljänteen adventtisunnuntaihin, jonka otsikkona on: Herra on lähellä. Nämä sanat on otettu Fil. 4: 4-5: “Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.”
Herran läheisyys siis merkitsee iloa ja rauhaa. Niin sanotussa afrikkalaisessa messussa tämä sama asia lauletaan jatkuvasti toistaen: “Onneni on olla Herraa lähellä.” Ja psalmintekijä sanoo: “Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.”
Jo rippikoulussa meille opetetaan nämä kirkkoisä Augustinuksen sanat: “Jumala on luonut ihmisen elämään yhteydessään. Sen tähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa.” Raamattu sanoo, että Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Näitä Jeesus tuli tuomaan meidän sydämiimme ja elämäämme. Siksi enkelit lauloivat ensimmäisenä jouluna: “Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”
Tätä samaa iloa ja rauhaa tunsi sydämessään myös Johannes Kastaja päivän tekstissämme. Johanneksen opetuslapset olivat huolissaan siitä, että Jeesus kastoi, ja kaikki näyttivät menevän hänen tykönsä. Mutta Johanneksen vastaus osoittaa, että hän tiesi mistä käsin kaikkea nyt tapahtuvaa johdetaan. Hän tiesi, mikä oli hänen asemansa Jeesuksen suhteen. Siksi hän oli aivan rauhallinen. Johannes sanoi yleispätevän totuuden, joka meidänkin on hyvä muistaa elämässämme: “Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.” Ylhäältä meille annetaan kaikki se, mitä tarvitsemme elääksemme täällä maailmassa kristittyinä ja Jeesuksen opetuslapsina, Herraa lähellä.
Johannes Kastajan suurin ilo oli olla Yljän ystävä, joka kuuntelee häntä ja iloitsee suuresti yljän äänestä. Nyt tämä ilo oli tullut täydelliseksi. Hän sai täydellisen ilon siitä, että hän näki ja kuuli Kristuksen työt täällä maailmassa. Tämä ilosanoma tuotiin hänelle vielä hänen vankilassa ollessaan, kun Johanneksen opetuslasten käskettiin kertoa tälle, mitä olivat nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia. Johannes tiesi, että hänen osansa on vähetä ja Jeesuksen tulee kasvaa. Hänellä oli pyyteetöntä nöyryyttä, jossa hän tunsi oman tilansa ja antoi arvon suuremmalleen.
Oikea asenne Jeesuksen edessä ja hänen lähellään on se, että ihminen on syntinen, kaiken rikkonut, kaiken tuhlannut, mutta armosta hän saa kaiken anteeksi. Jeesuksessa Kristuksessa näkyy Taivaan Isän suuri rakkaus meitä ihmisiä kohtaan.
Kun Herra tulee meitä lähelle, hän ei tule meitä tuhoamaan, vaan auttamaan ja pelastamaan. Hän on tullut, että meillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Kun Kristus ilmestyi, niin elämä ilmestyi, ilmestyi se valkeus, joka valaisee jokaisen ihmisen.
Tässä on vain yksi suuri mutta. Tämän elämän ja valkeuden, rauhan ja ilon saa vain se, joka ottaa sen vastaan. Tahdotko sinä tänä jouluna ja tänä päivänä ottaa vastaan sen ilon, rauhan ja onnen, jonka vain Jeesus lahjoittaa? Jos näin saat armon tehdä, silloin sinulla ja minulla on joulu, joka ei lopu koskaan. Ei lopu täällä ajassa eikä iankaikkisuudessa.