Saarna Karttulan kirkossa 18.12.1983
1. vuosikerta
Joh. 1: 19-28
Tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?"
Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: "Minä en ole Kristus".
Ja he kysyivät häneltä: "Mikä sitten? Oletko sinä Elias?" Hän sanoi: "En ole". "Se profeettako olet?" Hän vastasi: "En".
Niin he sanoivat hänelle: "Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?"
Hän sanoi: "Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut."
Ja lähetetyt olivat fariseuksia; ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?"
Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään."
Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.
Sanotaan että kysyvä ei tieltä eksy. Viime sunnuntaina kerrottiin, kuinka Johannes Kastaja lähetti vankilasta opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta: ”Kuka sinä olet? Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?” Jeesus antoi myöntävän vastauksen viittaamalla tekoihinsa. Hän oli se tuleva.
Tämän päivän tekstissä juutalaiset lähettivät Johanneksen luokse lähettiläitä kysymään häneltä: “Kuka sinä olet?” He tekivät monia suoria kysymyksiä, mutta kaikkiin tuli lyhyt vastaus: “En ole.” Johannes tiesi, kuka hän on. Siksi hän kielsi olevansa Kristus, Messias. Myöskään Eliaaksi hän ei tunnustautunut eikä myöskään siksi profeetaksi jonka Mooses oli ennustanut tulevan ennen lopullista Herran päivää.
Johannes Kastaja joutui suureen kiusaukseen näiden lähettiläiden edessä, sillä hänen ei olisi tarvinnut muuta kuin sanoa: “minä olen”, ja hän olisi saanut lähettiläitä ja kansalta suuren kunnian. Mutta hän ei tehnyt niin, koska hän tiesi, kuka hän oli. Lopulta lähettiläät ottivat hänet lujille ja kysyivät suoraan: “Kuka olet? Mitä sanot itsestäsi?” Hän vastasi: “Minä olen huutavan ääni erämaassa: Tehkää tie tasaiseksi Herralle.” Hän kieltäytyi ottamasta tarjolla olevaa Messiaan viittaa.
Koko Johanneksen toiminta tähtäsi todelliseen Messiaaseen, josta hänet oli lähetetty todistamaan. Johanneksen tehtävä oli viitata yksin Kristukseen. Hän tiesi, että Kristus seisoo jo kansan keskellä, mutta häntä ei vielä tunnettu. Johanneksen tähtihetki oli julistaa: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Kohta sen jälkeen hän sai väistyä syrjään ja Messias, Jumalan Karitsa, aloitti julkisen toimintansa. Johannes oli sanonut: “Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.”
Mekin voimme kysyä: kuka minä olen? Mikä on minun paikkani seurakunnassa, kodissa? Mutta sitä vastoin me eksymme usein kysymään opetuslasten tavoin: kuka meistä on suurin?
Tähän Jeesus antoi opetuslapsilleen vastauksen ottamalla syliinsä lapsen ja sanomalla, että lapsi on suurin taivasten valtakunnassa. Jumalan valtakunnassa lapset ja lapsenmieliset ovat suurimpia. He ovat niitä, jotka uskossa ottavat Jeesuksen vastaan omaan elämäänsä ja sydämeensä. Heidän suurin ilonsa on Johanneksen tavoin viitata yksin Kristukseen, Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnin.
Jouluna tuo Vapahtaja syntyi tähän kuoleman varjon maahan. Lapset ja lapsenmieliset ovat kutsutut tuomaan tähän maailmaan iloa ja valoa.
Tämän neljännen adventtisunnuntain aiheena on: Herra on lähellä. Se on hänen omilleen ilonaihe. Siksi meille sanottiin: iloitkaa aina Herrassa. Herra on lähellä.
Onko meidän ilomme ja onnemme olla Herran läheisyydessä? Suurin sydämen ilo syntyy siellä, missä syntinen ja Kristus kohtaavat. Tapahtuu se autuas vaihtokauppa, että syntinen ihminen saa antaa Kristukselle syntinsä ja Kristus saa antaa kaiken anteeksi.
Hyvä sanan kuulija. Herra on nyt lähellä meitä siinä joulun sanomassa, jota nytkin julistetaan. Sinulle on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä. Mitä pienemmiksi kasvamme, sitä selvemmin Pyhä Henki kirkastaa meille Kristuksen armon ja totuuden ja sitä lähemmäksi Herra pääsee meitä. Ja kun hän lopulta pääsee elämämme keskukseen, sydämeemme, hän lahjoittaa sinne oman rauhansa. Se on se Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, ja varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa.
Tahdommeko omistaa tuon rauhan, oikean joulurauhan, jonka vain Rauhan Ruhtinas voi antaa, ensin ihmissydämeen ja sitten koko maailmaan? Ilman sydämissä olevaa Jumalan rauhaa ei ole maailmanrauhaa eikä joulurauhaa.
Kristuksen tulee siis kasvaa ja meidän vähetä. Tämä on Johannes Kastajan oivallus ja opetus. Vasta sitten Kristus saattoi päästä tekemään työtään, kun Johannes Kastaja oli pienentynyt päättömäksi pyövelin kautta. Marttyyrien veri on siemen. Siksi meidänkin tiemme on palvelevan rakkauden tie. Sille tielle meitä tänään kutsutaan. Ei etsimään omaa valtaa ja kunniaa vaan hänen, joka uhrasi itsensä lunastaakseen meidät.
Kirjassaan “Totisesta kristillisyydestä” Johan Arndt sanoo: “Ihminen, joka Jumalan edessä näkee itsensä halvimmaksi ja raadollisimmaksi, on Jumalalle otollisin ja paras, ja joka näkee itsensä suurimmaksi syntiseksi, se on Jumalan silmissä suurin ja pyhä.”