Saarna Karttulan kirkossa 10.7.1983
Room. 3: 23-24
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Ihmisen syvin tarve on päästä sovintoon Jumalan kanssa. Sanoohan kristinoppimmekin, että Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Siellä sanotaan myös, että ihminen löytää levon vain Jumalassa.
Jumalan luomana ja lunastamana ihminen - tieten tai tietämättään - etsii pelastusta ja sovintoa Jumalan kanssa. Syntiin langenneena hän joskus etsinnöissään ei malta olla kokeilematta myös maailman tarjoamia aarteita, aina pohjamutia myöten. Tuhlaajapojan tavoin moni tänäänkin lähtee pois isän kodista luullen onnen ja pelastuksen löytyvän Jumalan ulkopuolelta. Mutta tuhlaajapojallekin se selvisi: se tie ei ollut pelastuksen tie.
Tai sitten ihminen etsii pelastusta moralisoinnista. Kun tuomitsen kaiken pahan tässä maailmassa, elän hyvin, en tee pahaa kenellekään, minä pelastun. Ohjat vedetään joskus niin tiukalle, että ihmissuhteet särkyvät ja rakkaudettomuus kovettaa kaiken. Tämäkään tie ei ollut pelastuksen tie, se oli lain tie.
Monille on selvinnyt pitkien omien yritysten jälkeen: on vain yksi pelastukseen vievä tie, se on uskon tie. Jumalan vanhurskaus, jonka ihminen menetti syntiinlankeemuksessa, annetaan hänelle takaisin lahjana Jeesuksen Kristuksen kautta. “Se annetaan kaikille, jotka uskovat, sillä ei ole yhtään erotusta”, todistaa apostoli Paavali ja jatkaa: “sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.”
Totuus meistä ihmisistä on, että me olemme syntisiä, kaikki. Tässäkään ei ole yhtään erotusta. Mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että Kristus tuli tähän maailmaan juuri syntisiä pelastamaan. Tuo pieni sana ‘kaikki’ osoittaa, että minäkin olen kuolemaani asti syntinen ja hukun, ellen löydä syntien sovittajaa, Jeesusta Kristusta. Olen menettänyt sen kirkkauden, jonka Jumala minulle luomisessa antoi.
Kun katsomme itseemme, joudumme epätoivoon, mutta kun katsomme Kristukseen, saamme lahjaksi Jumalan vanhurskauden, kirkkauden, jonka syntiinlankeemuksessa menetimme. Saamme sen hänen armostaan, sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Lunastuksen perusteella minut julistetaan, eli tehdään, vanhurskaaksi. Tämä pelastuksen tie lähtee suoraan Jumalan, Isän sydämeltä. Kaiken liikkeelle panevana voimana on Jumalan rakkaus. Niin paljon Jumala rakasti meitä, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Vanhurskaaksi tuleminen on siis Jumalan armon teko. Jumalan vanhurskaus ja Jumalan armo ovat Raamatussa rinnakkaiskäsitteitä. Se uusi asema, johon syntinen ihminen pääsee Kristuksessa tapahtuneen lunastustyön perusteella, on hänelle suotua lahjaa. Suuri muutos tapahtuu ihmisessä, kun hän pääsee lain alta armon alle. Tämä ihme koetaan aina siellä, missä Pyhän Hengen työnä syntyy usko Jeesukseen Kristukseen. Usko ei ole joka miehen. Se syntyy Sanan ääressä Pyhän Hengen vaikutuksesta.
On aina muistettava, että pelastuksen asiassa emme voi mitään itse ottaa, vaan kaikki annetaan Jumalan armosta ylhäältä. Tätä myös Luther korosti: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ihmisen luota ei ole omaa tietä Jumalan luo. Löydämme Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen vain siten, että hän tulee meidän luoksemme ja aloittaa armotyönsä elämässämme.
Jumala kutsuu meitä pelastuksen tielle tänään. Kun kuulemme hänen äänensä, älkäämme paaduttako sydäntämme. Tänään on otollinen aika ja pelastuksen päivä. Jäädään nyt yhdessä syntisinä, kaiken tuhlanneina Armahtajan, Jeesuksen Kristuksen käsiin. Niissä käsissä ei kukaan ole hukkunut, ne kädet kuljettavat lankeilevaa matkamiestä turvallisesti perille asti.