Saarna Lapinlahden kirkossa 6.3.1983
3. vuosikerta
Luuk. 4: 31-37
Jeesus meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti kansaa sapattina.
Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hänen puheessansa oli voima.
Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä: "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä."
Niin Jeesus nuhteli häntä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä". Ja riivaaja viskasi hänet maahan heidän keskelleen ja lähti hänestä, häntä ollenkaan vahingoittamatta.
Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään sanoen: "Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?"
Ja maine hänestä levisi kaikkialle ympäristön seutuihin.
Tämän sunnuntain aihe on Taistelu pimeyden valtoja vastaan.
Jokaisella paastonajan sunnuntailla on oma latinankielinen nimensä. Tällä 3. paastonajan sunnuntailla on nimi ‘Oculi’, joka tarkoittaa ‘Silmät’. Tämä tulee psalmista 25, jonka jae 15 kuuluu: “Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.”
Vihollinen viritti jatkuvasti Jeesuksen tielle omia verkkojaan. Joka päivä hän sai useaan otteeseen taistella pimeyden valtoja vastaan, mutta hän voitti aina, sillä hänen silmänsä katsoivat taivaallisen Isän voimaan ja mahdollisuuksiin. Siinä on meidänkin apumme ja turvamme ja voittomme, kun hätä ja tuska ahdistavat meitä: saamme turvautua Isäämme Jeesuksen nimessä.
Tekstimme kertoo, että Jeesus meni alas Kapernaumiin. Hän oli juuri tullut Nasaretista, jossa hänet oli yritetty syöstä jyrkänteeltä alas synagogassa pitämänsä puheen vuoksi. Vihollinen oli sielläkin näyttänyt Jeesukselle sarvensa ja kyntensä, mutta ei ollut päässyt voitolle.
Ero Nasaretista oli ensi askel kohti ristiä. Tie Nasaretista Kapernaumiin oli jatkuvaa kulkemista alaspäin. Jeesus kulkee alhaalla, alatiellä. Sieltä hänet löydetään tänäänkin. Hän opettaa seuraamaan itseään.
Niin hän nytkin opettaa Kapernaumin synagogassa, jonka rauniot ovat siellä nähtävänä tänäkin päivänä. Ja kun hän opettaa, siinä on sellainen voima, joka hämmästyttää kuulijoita. Mutta vihollisen verkko oli sanankuulossakin viritetty. Se uskaltaa tulla kirkkoonkin.
Synagogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Se ei kärsinyt kuulla voimallista opetusta, vaan rupesi suurella äänellä häiritsemään Jeesuksen opetusta ja huusi koko paholaisen voimalla: “Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen?” Eli ‘mitä meillä ja sinulla, Jeesus Nasaretilainen, on tekemistä toistemme kanssa?’ Miestä hallitsi saastainen henki, vieras persoona, joka pakotti hänet puhumaan auttajaansa vastaan ja leimaamaan hänet tuhoojaksi. Mutta lopulta saastaisen hengen täytyi tunnustaa: “Sinä olet Jumalan Pyhä.” Jeesuksen nimen ja arvovallan paljastamisella saastainen henki yritti pitää puoliaan henkien taistelussa, mutta turhaan. Yksi ainoa Jeesuksen, Jumalan Pyhän, käskysana riitti. Jeesus osoittautui demoneja voimakkaammaksi. Taistelun kovuutta ja sairauden ankaruutta kuvastaa kouristuskohtaus paranemisen hetkellä. Tämä teko merkitsi myös sitä, että Jeesus tuli lyhyessä ajassa tunnetuksi koko Galileassa.
Taistelu pimeyden valtoja vastaan jatkuu yhä kristityn elämässä. Vaikka päävoitto vihollisesta on jo saavutettu Golgatalla ja puutarhahaudalla, vielä ei saatanaa ole lopullisesti kahlehdittu ja heitetty tuli- ja tulikivijärveen. Vihollinen riepottelee tänäkin aikana ihmisiä, milloin tuleen, milloin veteen. Synnin tähden on paljon kärsimystä ja kyyneleitä.
Saastaisen hengen tuotteita kylvetään sieluumme joka taholta. Aikamme on hengellisesti pimeää ja masentavaa. Erityisesti lapset ja nuoret ovat vihollisen työn kohteena. Sillä on myös vihollinen tietää, että minkä lapsena ja nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Tänäkin päivänä pitää paikkansa Jeesuksen kehotus: kastakaa ja opettakaa. Pitäkää tarjolla elämän sanaa. Muuten kuolema voittaa. Kukaan ei saa jäädä Jumalan armosta osattomaksi.
Eräässä virressä pyydetään: “Vie meidät, Herra, taisteluun ja rohkeutta anna, niin että sydämen ja suun käyttöösi voimme panna.” Omassa voimassa emme kestä, mutta Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pyhän voimassa vihollisen valta kukistuu tänäänkin.
Jeesus opettaa meitä tässäkin. Kun hän kerran näki ja tunsi, että vihollinen tuli verkkoineen opetuslapsi Pietarin kautta, hän sanoi voimakkaasti: “Väisty taakseni, saatana!” Mekin voimme sanoa saastaisille ja muille pahoille hengille: Jeesuksen nimessä, väisty taakseni. Mene pois!
Vihollisen valta on kyllä väkevä ja viekas. Jos se ei saa ihmistä verkoillansa karkeisiin synteihin, se hienostaa ne sanomalla: “Tämähän on aivan luvallista, kaikkihan näin tekevät, ethän sinä ole vain vanhanaikainen? Ei suinkaan Jumala ole niin ahdasmielinen. Ja sehän on muotia.” Ja kuten käärme Paratiisissa: “Onko Jumala todella sanonut?” Ellemme huomaa eksytystä, olemme suuressa vaarassa.
Tekstimme näyttää, että riivaajahengetkin tuntevat Jeesuksen voiman ja vapisevat. Luukas kertoo, että lähtiessään riivaajat huusivat: “Sinä olet Jumalan Poika!” He tunnustivat vapisten Jeesuksen Jumalan Pyhäksi Pojaksi. Siinä jo ennakoidaan sitä lopullista voittoa, jolloin kaikkien maan päällä ja maan alla on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi että Jeesus Kristus on Herra.
Jeesuksessa Kristuksessa pääsemme vapaaksi vihollisen vallasta täällä maailmassa. Siinä nimessä on myös sielumme pelastus. Huutakaamme tätä pelastavaa nimeä avuksi joka päivä. Katsokaamme alati Herraan, sillä hän päästää jalkamme vihollisen verkosta. Hänen pyhässä nimessään meillä on voitto nyt ja iankaikkisesti!