3. pääsiäisen jälk. sunn.

Saarna Haukivuoren kirkossa 21.4.1991

2. vuosikerta


Joh. 17: 6-8

Jeesus rukoili Isäänsä ja sanoi: “Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.”


Herran kansan koti-ikävä

Tämän sunnuntain teksti on katkelma Jeesuksen ylimmäispapillisesta rukouksesta, jäähyväisrukouksesta.

Jeesuksella oli katkeamaton yhteys lähettäjäänsä, taivaalliseen Isään. Isä oli lähettänyt hänet tänne maailmaan kaikkia ihmisiä etsimään ja pelastamaan. Jeesus tiesi, mistä hän oli lähtenyt, mikä oli hänen tehtävänsä ja mihin hän oli menevä. Isä johti häntä kaikessa.

Nyt saamme tässä jäähyväisrukouksessa kuulla Jeesuksen sydämen äänen, kun hän puhuu Isälleen taivaaseen. Aluksi Jeesus kertoo, että hänen tehtävänsä ydin on ilmoittaa Jumalan nimi ihmisille. Sen Jeesus teki, kun hän usein aloitti puheensa ja opetuksensa sanoilla “Minä olen”.

Jo Moosekselle Jumala ilmoitti palavasta pensaasta nimensä, kun hän sanoi: “Sano ihmisille, että ‘Minä olen’ lähetti sinut.”

Isä puhui ihmisille Jeesuksen kautta ja teki heille tunnetuksi nimensä. Mekin sanomme Jumalaa Isäksi, sillä Jeesus kehotti meitä tähän opettaessaan Isä meidän -rukouksen. Saamme kutsua Jumalaa nimellä Abba, eli Isä.

Taivaallinen Isä omistaa kaikki maailman ihmiset. Hän on kaikkien meidän Isä. Isä vetää meitä Jeesuksen luokse. Tie Isän yhteyteen kulkee Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus sanoo: “Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Jolla on Poika, Jeesus, hänellä on myös Isä. Onhan luonnollista, että jokaisella pojalla, siis lapsella, on isä.

Edelleen Jeesus opettaa, että ne, joilla on Isä, myös ottavat Isän sanoista vaarin. Se merkitsee, että juuri me uskollamme todistamme, ettemme ole tästä maailmasta, vaan olemme Isän omaisuutta. Ottamalla vastaan Jeesuksen Isän tahdon ilmoittajana olemme päässeet selvyyteen omasta identiteetistämme eli alkuperästämme. Tiedämme, että olemme Jumalasta ja kuulumme Jeesukselle. Olemme Isän lahja Jeesukselle.

Samalla, kun olemme päässeet selville omasta alkuperästämme, kaikki muukin on kirkastunut. Tiedämme, että Jeesus on lähtenyt Jumalasta. Niinkuin itse olemme Jumalan lahja Jeesukselle, niin Jeesus on Jumalan lahja meille. Olemme Jumalan lapsia, sillä olemme ottaneet vastaan Jeesuksen. Sanoohan Raamattu: “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Joh. 1: 12

Edellä Jeesus oli luvannut: “Jos te anotte jotakin minun Isältäni, on hän antava sen teille minun nimessäni.” Ja sitten hän kehottaa: “Anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.”

Rakkaat ystävät! Tällainen Isä meillä kaikilla on. On turvallista jättää kaikki hänen käsiinsä.

Jeesus sanoi viimeisinä sanoinaan ristillä: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Sitten hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Sillä hetkellä hän pääsi pois tästä ahdistuksen maailmasta. Tehtävä oli suoritettu, kaikki oli täytetty. Koti-ikävä loppui. Isän syli avautui. Näin käy myös meille, hänen lapsilleen. Herran kansan koti-ikävä, jota täällä ajan vaivoissa tunnemme, loppuu taivaassa Isän luona pelastettujen kiitosvirteen.