Saarna Karttulan kirkossa 6.5.1990
1. vuosikerta
Joh. 16: 16-23
Jeesus sanoi opetuslapsillensa: “Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut."
Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut', ja: 'Minä menen Isän tykö'?"
Niin he sanoivat: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu."
Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'? Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.
Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne. Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy.
Murhe ja ilo vuorottelevat ihmisen elämässä täällä maailmassa. Ajattelemme, että murhe on jotakin kielteistä ja valitettavaa, ilo myönteistä ja toivottavaa. Murhe on kuin pimeä yö ja ilo kuin kirkas päivä. Eräässä virressä on pyyntö: “Kun päivä koittaa ulkona, yö sisältäkin poista.”
Opetuslasten elämässä murhe ja ilo liittyivät kiinteästi Jeesuksen näkemiseen ja läsnäoloon. Vähän aikaa he näkivät hänet ja iloitsivat, ja taas vähäksi aikaa he kadottivat Jeesuksen. Tässä on viittaus pitkäperjantaihin ja pääsiäiseen. Tuolla välillä, vähän aikaa, Jeesus oli heiltä kadoksissa. Hän oli haudassa, kuoleman vallassa. Silloin opetuslapset tulivat syvästi murheelliseksi. He joutuivat itkemään ja valittamaan. Mutta maailma, koko Jumalan vastainen ihmisjoukko, iloitsi.
Mutta kolmannen päivän aamuna osat vaihtuvat. Opetuslasten suru ja murhe muuttui suureksi iloksi. Se purkautui huudahdukseen: “Me näimme Herran!” Se, mitä tapahtui, olikin suuren ilon synnytystuskia.
Tätä samaa tietä kulkevat Jeesuksen opetuslapset tänäkin päivänä. Tästä elämästä Jeesus sanoo: “Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman.”
Usein mielen täyttää murhe ja ahdistus, joka johtuu siitä, että näemme vain oman ja tämän maailman pahuuden, sen epäoikeudenmukaisuuden ja rikkinäisyyden. Virressäkin veisataan: “En maailmasta löytää voi rauhaa iloa.” Mutta sitten meidät ohjataan oikean ilon ja rauhan lähteille sanoissa: “Minulle, Jeesus, annat ne ristis juurella.” Ilo ja rauha annetaankin uskovalle Golgatalla Jeesuksen ristin juurella.
Pyhä Henki kirkastaa, opettaa ja muistuttaa, miksi Jeesus riippui ristillä. Se tapahtui Jumalan, Isän, suuresta rakkaudesta, minun syntieni sovittamiseksi. Ei tämä maailma voi ymmärtää tällaista iloa. Se iloitsee aivan muista asioista. Mutta maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.
Jeesus tahtoo karkottaa tämän maailman aiheuttaman murheen omiensa sydämistä, kun sana sanoo: “Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” Tai: “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.”
Jeesus tahtoo johtaa omansa yhä läheisempään yhteyteen kanssansa. Hän julistaa heille rauhansa, kun hän sanoo: “Rauhan minä annan teille.” Siksi hän tervehti murheellisia ja pelokkaita opetuslapsia sanomalla heille: “Rauha teille.”
Rakkaat ystävät! Jeesus lupasi opetuslapsilleen täydellisen ilon, jota ei voi kukaan ottaa heiltä pois ja joka rukouksen kautta uudistuisi aina, olipa tilanne mikä tahansa. Ilo on rakkauden jälkeen Hengen kaunein hedelmä. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Sen Herra antaa omilleen jo täällä murheiden keskellä ja kerran iankaikkisesti taivaassa
Jumalattomien aikaansaamat rettelöt ja vääryydet tuovat täällä paljon murhetta hurskaalle. Uskoviin kohdistuva painostus tulee lisääntymään lopun aikana, jota parhaillaan elämme. Jumalan kansan täytyy mennä monen ahdistuksen kautta hänen iankaikkiseen valtakuntaansa. Lopunajan suuresta ahdistuksesta pelastuu kuitenkin suuri lukematon joukko ihmisiä taivaaseen nauttimaan iankaikkista lohdutusta Jumalan ja Karitsan luona.