Saarna Karttulan kirkossa 16.4.1989
3. vuosikerta
Herran kansan koti-ikävä
Joh. 14: 1-11
Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen-tien sinne te tiedätte."
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."
Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme".
Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
Opetuslasten elämä täällä maailmassa oli jatkuvaa riisumista ja kaikesta luopumista. Heti alussa, kun he kuulivat Jeesuksen kutsun: “Tule ja seuraa minua”, heidän oli luovuttava kaikesta ja lähdettävä seuraamaan Jeesusta Kristusta. Juuri, kun he olivat pääsemässä omasta mielestään Jumalan valtakunnassa herroiksi ja mestareiksi, Jeesus ilmoitti heille poismenostaan ristinkuoleman kautta. Ja juuri kun he tunsivat olevansa täällä maailmassa voittajan puolella, he helatorstaina katselivat ihmeissään taivaaseen nousevaa ja Isän luokse menevää Jeesusta.
Tämän sunnuntain teksti on eräästä tällaisesta tilanteesta. Se on osa Jeesuksen jäähyväispuheesta opetuslapsilleen. Siinä Jeesus lohduttaa hyvin rakkaasti heitä. Edellisessä luvussa Johannes kertoo, että Jeesus osoitti opetuslapsilleen rakkautta loppuun asti. Jeesus osoitti, että se rakkaussuhde, joka oli hänen ja opetuslasten välillä, kestää ikuisesti. Se ei lopu kuolemassakaan. Jeesuksen rakkaus poistaa sydämistä pelon ja murheen ja synnyttää uskon Jumalaan ja häneen.
Samaa rakkautta Jeesus osoittaa seuraajilleen tänäkin päivänä. Tiedämme, että tuo rakastava Jeesus on siellä Isän kodissa, taivaassa. Siellä Isän kodissa on monta asuinsijaa, ja Jeesus pitää huolen siitä, että siellä on jokaiselle Jeesukseen uskovalle oma paikka, jonne Jeesus ajallaan tulee kunkin noutamaan. Silloin saamme olla Jeesuksen seurassa ja nähdä hänet ja hänen kirkkautensa.
Ei uskovan tarvitse odottaa kaikkea Jumalan hyvyyttä viimeiseen päivään asti. Jeesus on jo aikaisemmin vakuuttanut, että uskova on jo nyt jossain mielessä kokenut ylösnousemuksen. Jeesus sanoo: “Joka uskoo minuun, sillä on iankaikkinen elämä.” Eli toisin sanoen: “Matkalla olemme jo perillä.”
Herran kansan koti-ikävä on siinä, että saamme uskossa jo katsoa siihen päämäärään, joka jo kastehetkellä annettiin meidän omaksemme, kun meidät otettiin seurakunnan jäseniksi, Jeesuksen opetuslapsiksi ja taivaan perillisiksi.
Tekstistä näemme, miten Jeesuksen sydän oli tuota koti-ikävää täynnä. Hän puhuu paljon taivaallisesta Isästänsä, joka lähetti hänet tähän pimeään maailmaan. Jokainen pilkkasana, ja ylenkatse, jokainen nyrkinisku ja piiskansivallus, jokainen hänet lävistävä naula, sai hänet ikävöimään entistä enemmän siihen kotiin, josta hän lähti meitä pelastamaan. Vielä viime hetkellä ennen siirtymistään Isänsä luokse, hän sanoi: “Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.”
Herran oma tuntee täällä ajassa vaeltaessaan samaa. Hän tuntee olevansa vieras ja muukalainen, joku jopa omassa kodissaankin. Siksi hän kaipaa siihen Isän kotiin, jossa Jeesus nyt on. Ja mitä ahtaammaksi tie täällä ajassa käy, sitä varmemmin hän tietää ja uskoo, että Jeesus on tie. Ja vaikka valheen valta täällä maailmassa kasvaa yhä suuremmaksi, niin että valitutkin eksyvät, hän tietää ja uskoo, että Jeesus on totuus. Ja mitä suuremmaksi käyvät hengellisen kuoleman merkit täällä maailmassa, sitä väkevämmin hän uskoo ja tietää, että Jeesus on elämä. Isän tykö päästään vain Jeesuksen kautta, joka on tie, totuus ja elämä. Joka uskoo Jeesukseen, pääsee Isän luokse jo nyt.
Kaikki Jumalan valtakunnassa annetaan meille Jeesuksen kautta. Synnit annetaan anteeksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Yhteys Isään tapahtuu Jeesuksen Kristuksen kautta. Elämä ja autuus annetaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Meidät on luotu hänen kauttansa, meidät on lunastettu hänen kauttansa, meidät on taivaallisiin asetettu hänen kauttansa.
Roomalaiskirjeen luvussa 32 sanotaan: “Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa.”
Rakkaat ystävät. Herran kansan koti-ikävä kuuluu Jeesuksen uskovien matkavarustuksiin. Kerran Jeesuksen luona, Isän kodissa, ikävä vaimenee, usko muuttuu näkemiseksi ja rakkaus tulee täydelliseksi. Juoskaamme sentähden kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen