3. pääsiäisen jälk. sunn. 1986

Saarna Karttulan kirkossa 20.4.1986


Joh. 14: 1-11

Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen -tien sinne te tiedätte."

Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästä lähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."

Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme".

Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.”


Tämän sunnuntain aiheena on Herran kansan koti-ikävä. Tekstimme on osa Jeesuksen jäähyväispuhetta opetuslapsilleen vähän ennen kuolemaansa.

Opetuslasten sydämet täytti murhe, kun Jeesus puhui heille poismenostaan. Jeesus tahtoi lohduttaa heitä. Lohdutus on näissä sanoissa: “Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” Suurin lohdutus on uskossa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen.

Virressä sanotaan: “Muu vaivoissa ei lohduta, ei auta kuolon tuskissa, ei päästä alta murheitten, kuin läsnäolo Jeesuksen. “

Toinen asia, jolla Jeesus omiaan lohduttaa, on tietoisuus siitä, että Isän kodissa taivaassa on paljon tilaa, ja Jeesus siellä Isän luona valmistelee omiensa tuloa. Ja kun kaikki on valmista, hän tulee noutamaan omansa täältä maailman murheista ja taisteluista riemuitsevaan seurakuntaan.

Tästä Jeesuksen omien takaisin noutamisesta Raamatussa sanotaan: “Itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin, sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.”

Tuona ihmeellisenä hetkenä Jeesus täyttää opetuslapsilleen antamansa lupauksen: “Minä tulen takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Tämä on se hetki, jolloin toinen korjataan talteen ja toinen jätetään tänne. Vain ne, jotka uskovat Jumalaan ja Jeesukseen korjataan talteen ylösnousemuksessa.

Armonaika loppuu silmänräpäyksessä Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Raamattu sanoo tuon hetken lyhyydestä, että se tapahtuu “yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.” Herra tulee alas noutamaan niitä, jotka uskovat Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, ja sitten alkavat Karitsan häät taivaassa. Kristus on ylkä ja seurakunta on morsian.

Apostoli Johannes sai hengessä katsahtaa noihin suuriin juhliin, ja hän kuuli pelastettujen kiitosvirrestä alkusanat: “Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on.” Ja virsi jatkui: “Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.”

Tästä taivaallisesta tapahtumasta Jeesus itse sanoo: “Autuaat ovat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle.” Vain ne pääsivät sinne, jotka olivat täällä ajassa pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä, sanoo Herra sanassaan, ja jatkaa, että meillä on Kristuksen veren kautta pääsy kaikkein pyhimpään.

Kristus on verellään meidät ostanut Jumalalle, sillä ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta, ja Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 

Kristus odottaa meiltä syntien tunnustamista ja anteeksiantamuksen vastaanottamista voidakseen meidät puhdistaa. Siksi me jokaisen jumalanpalveluksen alussa tunnustamme syntimme ja otamme vastaan synninpäästön sanat. Kun näin teemme kotona ja kirkossa, pesemme vaatteitamme ja valkaisemme ne Karitsan veressä.

Tuo peseminen ja valkaiseminen on jatkuva, jokapäiväinen tapahtuma. Joka päivä saamme asettua publikaanin paikalle sanomaan: “Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” tai “Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua.”

Niin, rakkaat ystävät! Kristus tälläkin hetkellä valmistelee Karitsan häitä taivaassa ja odottaa sinne sinua ja minua. Kutsua kuulutetaan. “Jo teillä kulkee kutsujat, pitoihin meitä vaativat.”

Tänäänkin kohta sanotaan: “Tulkaa, sillä kaikki on valmiina.” Syntien anteeksiantamuksen ateria on valmis. Kaikki saavat tulla. Ehtoollinen jo ennakoi sitä suurta juhla-ateriaa taivaassa, jota Kristus viettää pelastettujen kanssa Karitsan häissä.

Saammeko mekin kerran sijan noilla suurilla illallisilla?

Pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.