Saarna Karttulan kirkossa 27.1.1985
2. vuosikerta
Joh. 4: 27-30, 39-42
Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät, että hän puhui naisen kanssa. Kuitenkaan ei kukaan sanonut: "Mitä pyydät?" tai: "Mitä puhelet hänen kanssaan?"
Niin nainen jätti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: “Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?"
Niin he lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa.
Ja monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden, kun tämä todisti: "Hän on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt".
Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luoksensa, pyysivät he häntä viipymään heidän luonaan; ja hän viipyi siellä kaksi päivää.
Ja vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden, ja he sanoivat naiselle: "Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja".
Tämän sunnuntain aiheena on Jeesus herättää uskon.
Raamattu sanoo, että usko on luja luottamus siihen, mitä ei näy. Se on keskeisin asia kristillisyydessä. Ilman uskoa on mahdoton olla Jumalalle otollinen. Uskon kautta pelastumme lopulta iankaikkiseen elämään.
Mutta miten usko syntyy? Uskon syntyminen ja ilmeneminen on Jumalan Pyhän Hengen aikaansaannosta. Pyhä Henki toimii seurakunnassa Jumalan sanan kautta. Luther kirjoittaa: “Minä uskon, etten minä omasta voimastani tai järjestäni voi uskoa Jumalaan, vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta.” Usko tulee siis evankeliumin, hyvän sanoman kuulemisen kautta.
Tänäkin päivänä Pyhä Henki tekee työtään. Hän kirkastaa meille Kristusta ja muistuttaa kaikesta, mitä hän on sanonut. Sanan kuuleminen tulee taas Kristuksen sanan kautta.
Samarialainen nainen Sykarin kaivolla kuunteli Kristuksen eläviä sanoja. Niiden kuuleminen herätti hänen sydämessään uskon. Kyläläisilleen hän julisti: “Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus.” Elävän uskon pieni taimi oli alkanut kasvaa hänen sydämessään. Hän lähti viemään viestiä kyläläisilleen. Kutsu saavutti kuulijat ja kohta oli koko kylän väki liikkeellä. He lähtivät katsomaan ihmeellistä kulkijaa. Kristuksen sanojen kuuleminen synnytti heidän sydämissään uskon, ja he vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli Messias. Pyynnöstä Jeesus viipyi siellä vielä kaksi päivää.
Nuo kaksi päivää olivat elävän herätyksen aikoja Samariassa, ja sinä aikana vielä useammat uskoivat. Samarialaiset tunnustivat, että Jeesus totisesti on maailman Vapahtaja. He eivät enää uskoneet naisen puheen tähden, vaan he itse kuulivat omin korvin Jeesusta ja tiesivät, kuka hän on.
Mekin jokainen tarvitsemme elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen. On olemassa myös kuollutta uskoa, joka on epäuskoa.
Wilhelmi Malmivaara eräässä kirjoituksessaan on puhunut elävästä ja kuolleesta uskosta näin:
- Kuolleen uskon sija on päässä, elävän uskon sydämessä.
- Ajatus hallitsee kuollutta uskoa, elävä usko hallitsee ajatusta.
- Sinä kaipaat uskoa. Tuo kaipaus on rukousta Jumalalle. Jos Jumala antaisi uskoa niin, että sitä näkisit itsessäsi, tukkisit sinä tuolla uskolla Kristukselta tien. Nyt sinä ahdistut antautumaan epäuskoisena Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa, ja tämä on uskoa. Jumala salaa tässä Kristuksen tuon epäuskoisen sydämen tuntemisen taakse.
- Kuollut usko hyväilee ja rakastaa itseänsä; elävä usko hyväilee ja rakastaa Herraa ja lähimmäisiään.
- Kuollut usko näkee itsensä publikaania paremmaksi; elävä usko näkee fariseuksenkin paremmaksi kuin itsensä.
- Kuollut usko uskoo uskovansa, elävä usko kilvoittelee uskoaksensa.
- Kuollut usko pysyy aina yhtäläisenä; elävä usko kärsii pimeyttä, kuivuutta, ahdistuksia, vaivoja, ja on usein niissä aivan uupumaisillaan, kunnes Herra jälleen vahvistaa.
Opetuslapsille uskon merkitys selvisi Kristuksen seurassa ja he pyysivät: Herra, lisää meille uskoa.
Onko meillä uskoa, elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen? Kun näemme oman epäuskomme pyytäkäämme yhdessä: tule Pyhä Henki, laskeudu taivaasta alas sydämessämme Kristusta kirkastamaan.