Saarna Karttulan kirkossa 24.1.1988
2. vuosikerta
Joh. 4: 27-30, 39-42
Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät, että hän puhui naisen kanssa. Kuitenkaan ei kukaan sanonut: "Mitä pyydät?" tai: "Mitä puhelet hänen kanssaan?" Niin nainen jätti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: "Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?"
Niin he lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa. Ja monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden, kun tämä todisti: "Hän on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt".
Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luoksensa, pyysivät he häntä viipymään heidän luonaan; ja hän viipyi siellä kaksi päivää. Ja vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden, ja he sanoivat naiselle: "Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja".
Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.
Tänä sunnuntaina tutkimme uskon syntymistä. Kysymme: miten usko syntyy? Oikeastaan tämä sunnuntain aihe jo antaa meille vastauksen esitettyyn kysymykseen. Vastaus on: Jeesus herättää uskon.
Raamattu sanoo, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Uskon syntymiseen tarvitaan siis Kristuksen sanan kuulemista. Usko ei kulje koskaan Jumalan sanan ohi tai siitä riippumatta. Uskon syntyminen tapahtuu aina Jeesuksen seurassa ja hänen sanojensa kautta.
Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen opetuslapsi Tuomas ei uskonut Jeesusta ylösnousseeksi, vaikka toiset opetuslapset kuinka vakuuttivat: me näimme hänet. Vasta kun Tuomas sai kosketella Kristuksen haavojen arpia ja kuulla hänen sanansa, hän puhkesi tunnustukseen: minun Herrani ja minun Jumalani.
Tekstimme kertoo samarialaisesta naisesta, joka oli Jeesuksen kanssa ja Jaakobin kaivolla. Opetuslapset olivat Samarian kaupungissa ruokaa ostamassa. Heidän poissa ollessaan Jeesuksen ja samarialaisen naisen välillä käytiin syvällinen keskustelu, joka päättyi Jeesuksen sanoihin: minä olen Messias, minä, joka puhun sinun kanssasi. Tuo tunnustus oli kuin siemen, joka kylvettiin naisen sydämeen ja kohta se tuotti runsaan hedelmän. Usko täytti niin hänen sydämensä, että hän unohti, mitä varten oli kaivolle lähtenyt. Hän jätti vesiastiansa kaivolle ja riensi kaupunkiin ja sanoi ihmisille: tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus.
Maailman suurin ihme oli tapahtunut. Kristus ja syntinen ihminen olivat kohdanneet toisensa. Ja tuosta yhdestä ihmisestä levisi herätyksen tuli koko Samarian kaupunkiin. Kilvan he riensivät Jaakobin kaivolle kuulemaan Jeesuksen sanoja. Samarialainen nainen sai olla kutsumassa ihmisiä Jeesuksen luokse. Ja kun he sitten tulkitsivat omalla kohdallaan uskon syntymistä, he sanoivat, etteivät he usko naisen puheen tähden, vaan he itse olivat kuulleet ja tiesivät, että Jeesus totisesti on maailman Vapahtaja.
Nuo kaksi päivää, jotka Jeesus viipyi Samariassa, olivat suurta herätyksen aikaa sillä seudulla. Voisiko tämä tapahtua nykyisessä maailmassa? Raamattu vakuuttaa: Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kirkkohistoria tietää kertoa tällaisista “samarialaisista”, jotka ovat itse ensin saaneet olla Jeesuksen seurassa ja siihen ihastuneet. He ovat veisanneet: “Maistaa mun jo Herra antoi, kuinka ompi suloinen läsnäolo Jeesuksen”, tai “Makeempi mannaa, hunajaa on hänen läsnäolonsa”, tai niin kuin opetuslapset: “Me katselimme hänen kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta, joka ainokaisella Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”. Sitten he ovat koko olemuksellaan olleet kutsumassa myös muita Jeesuksen luo.
Uskossa ja sen syntymisessä ei ole kysymys ihmisen työstä, ei alussa eikä lopussa. Luther selittää: “Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla Hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta.”
Uskon syntyminen on kokonaan Jumalan työtä. Se on Pyhän Hengen työ ihmisessä. Usko syntyy vain Jeesuksen Kristuksen luona. Usko avaa meille tien Jeesuksen Kristuksen luo. Se avaa myös tien täältä ajasta iankaikkiseen elämään, taivaaseen. Jeesus sanoo: “Joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.” Ja ehtoolliseen viitaten hän opettaa: “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
Miksi usko on niin tärkeä ja keskeinen? Epistolatekstissä sen luimme: “Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Kaikki suuret teot Jumalan valtakunnassa on tehty uskon kautta. Kristukseen uskomme kun ikävöimme hänen luokseen, luotamme hänen armolupauksiinsa ja sydämen halulla otamme hänet vastaan Vapahtajanamme.
Rakkaat ystävät! Tulkaa tänään Kristuksen luokse. Ehtoollispöydässä hän itse meitä palvelee. Hän näyttää meille kätensä ja kylkensä, jotta usko syntyisi ja vahvistuisi meidänkin sydämissämme.