Saarna konfirmaatiossa Syvänniemen kirkossa 16.6.1991
2. vuosikerta
Jeesus sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"
Tänään puhutaan tuhlaajapojasta ja Jumalan ennättävästä armosta. Eräs saarnamies, Aku Räty, sanoi kerran, että hän on maailman suurin Jumalan armon tuhlari. Hän tunsi, että tuhlaajapoikana hän sai aina uudelleen palata Isän kotiin armosta.
Missä on Isän koti? Isän koti on siinä pyhässä kasteessa, jolla meidät jo lapsena kastettiin. Se on lopulta myös taivaassa Jumalan luona. Kasteeseen on aina mahdollisuus Jumalan armosta palata. Jeesus sanoo: “Joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä ulos.” Isän kotiin, kasteen armoon, on tie aina avoinna. Onhan sanottu: “Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.”
Kun Taivaan Isä näkee tuhlaajalapsensa palaavan, hän vielä kun tämä on kaukana, lähtee juoksemaan lastaan vastaan. Hän kietoo kätensä hänen ympärilleen ja tervehtii itämaiseen tapaan kolmella suudelmalla: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Isä antaa uudet vaatteet, panee sormuksen hänen sormeensa ja uudet kengät hänen jalkaansa. Sitten hän järjestää kodissa juhlapidot. Eikö tämä ole armoa!
Poika, joka oli kaiken tuhlannut, saa kaiken anteeksi. Ilo oli niin suuri ja yltäkylläinen, että vanhempi veli ihan kadehti nuoremman veljen osaa. Onko se nyt oikein, että tuota minun veljeni paluuta noin mahdottomasti juhlitaan? Hänhän on tuhlannut isän omaisuuden, vieläpä porttojen kanssa! Ja hänelle isä teurastutti parhaan vasikan.
Tällaisia me ihmiset olemme. Me saatamme kadehtia toisen omaisuutta ja hyvää menestystä. Mutta että vielä kadehdimme toisen onnellista osaa, kun hän saa kaikki syntinsä anteeksi, se on jo aivan käsittämätöntä. Isä sanoikin vanhemmalle pojalleen, joka aina oli ollut isän kodissa: “Pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.”
Onnellinen sinä, joka olet aina ollut Isän kodissa. Onnellinen sinä, joka olet palannut takaisin Jeesuksen Kristuksen luokse. Sinä olit kuollut ja virkosit eloon, sinä olit kadonnut ja olet jälleen löytynyt. Ei ole Jumalalle mieleen jumalattoman, hengellisesti kuolleen kuolema, vaan että hän kääntyisi ja eläisi.
Tänäkin päivänä jokaista kastettua tuhlaajapoikaa ja -tyttöä odotetaan suurella rakkaudella Isän kotiin. Isä katsoo rukoillen aina tielle päin. Ja kun hän näkee horisontissa pienen pisteen tulijasta, hän ennättävällä armollaan juoksee sinua vastaan ja tekee niin kuin tekstimme kertoo. Yhä vielä vietetään suurta juhlaa jokaisen kotiin palaajan kohdalla. Sanoohan Jeesus itse, että taivaassa enkelit iloitsevat jokaisesta syntisestä, joka tekee parannuksen.
Rakkaat ystävät, nuoret ja vanhemmat. Totisesti, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sinua ja minua, meitä armon tuhlareita ja kadonneita. Ja kun hän yhdenkin löytää, hän panee sen hartioilleen iloiten ja kantaa takaisin Isän kotiin. Isän kodissa on meidän oikea paikkamme. Sieltä ei ketään ajeta pois, ja sinne kaikki saavat tulla. Tämä päivä on pelastuksen päivä. Aamen.