Saarna Lapinlahden kirkossa 19.6.1983
3. vuosikerta
Matt. 9:9-13
Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.
Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.
Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?"
Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
Tämän sunnuntain teksti on Jeesuksen julkisen toiminnan alkuajoilta Galileassa. Hän oli ollut opetuslastensa kanssa gerasalaisten alueella Gennesaretin järven itäpuolella ja siirtyi sieltä sitten Kapernaumiin, jota nimitetään hänen omaksi kaupungikseen. Ehkä siitä syystä, että hän usein majaili siellä ollessaan Galileassa. Täällä hän teki useita ihmeellisiä tekoja, jotka herättivät huomiota kansassa.
Kulkiessaan pitkin järven rantaa omaa kaupunkiansa Kapernaumia kohti hän näki erään miehen, Matteuksen, istuvan tulliasemalla. Jeesus kutsui hänet opetuslapsekseen vain kahdella sanalla: “seuraa minua”. Sitten hän aterioi Matteuksen kodissa ja kumosi ne väitteet, joilla fariseukset halveksivat hänen toimintaansa ja pitivät häntä vääränä opettajana.
Herra kutsuu ihmisiä hyvin erilaisissa tilanteissa. Hän ei katso kutsuessaan siihen, mihin ihminen kiinnittää huomionsa, vaan hänen kutsumisensa käy kaikkia ihmisiä kohti kaikissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi profeetta Elisan hän kutsui auran äärestä peltotöistä, Mooseksen hänen ollessaan korvessa paimenessa, monia opetuslapsia suoraan heidän kalastuspuuhistaan.
Matteuksen, josta tekstimme kertoo, Jeesus tapasi tulliasemalla harjoittamassa ylenkatsottua ammattiansa. Ehkä hän parhaillaan laski niitä rahoja, joita hän oli petollisuudella itselleen koonnut. Yhtäkkiä hän kuuli Jeesuksen kutsuvan äänen: “seuraa minua”.
Tekstimme kertoo, että tämä nousi ja seurasi häntä. Ei Jeesus pakottanut häntä. Ihan hyvin Matteus olisi voinut esittää jonkin esteen. Anna minun ensin laskea rahani loppuun, tai odota, kunnes työpäivä päättyy. Mutta näin Matteus ei menetellyt, vaan siltä paikalta, missä hän istui, hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Mekään emme ole jääneet osattomiksi Jeesuksen kutsusta. Kristinoppimme sanoo, että ihmisen elämässä on etsikkoaikoja, joina Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.
Ehkä olet kuullut tuon kutsun pyhäkoulussa, ehkä rippikoulussa tai työelämän keskellä. Jokaista ihmistä Herra kutsuu. Joskus Jumalan sanasta käy sellainen veto ja voima, että tuntuu kuin ei olisi muuta mahdollisuutta kuin sanoa: Tässä olen, Herra, lähetä minut.
Tekstimme edessä joudumme kysymään kukin itseltämme: miten olen vastannut hänen kutsuunsa? Onko se saanut minussa sijaa, niin kuin Matteuksessa, vai olenko hylännyt sen, omaksi kuolemakseni? Ihminen voi myös hylätä Herran kutsun. Kristinoppimme sanoo tästä tilanteesta näin: “- - - Hän esittää silloin monenlaisia puolusteluja voidakseen välttyä asettumasta Jumalan kasvojen valkeuteen. Näin hän vaipuu yhä syvemmälle suruttomuuteen ja paaduttaa sydämensä. Tämä voi johtaa hengelliseen kuolemaan.”
Herran sana kehottaa: “Tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.” (Hebr. 3: 15). Herra sanoo tänä päivänä: “Seuraa minua.”
Mitä sitten on tuo Jeesuksen seuraaminen? Se on lyhyesti sanottuna kulkemista Jeesuksen jäljessä. Joskus joku opetuslapsista yritti mennä Jeesuksen edelle, mutta sai siitä Jeesukselta kovat nuhteet. Kun ihminen tottelee Herran kutsuvaa ääntä, hän menee sinne, minne Jeesuskin menee, on siellä, missä hän on, tekee, mitä hän teettää ja on hänen yhteydessään kaikissa elämäntilanteissa kuolemaansa asti. Sitten hän saa olla iankaikkisesti Jeesuksen luona taivaassa.
Yhtä ei sovi unohtaa, ettei tule pettymyksiä: Kristuksen tie on ristin tietä. Hän itse sanoo: “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Herran seurassa on monenlaisia vaiheita, milloin iloa, milloin itkua, milloin työtä, vaivaa ja tappioita, milloin ihania ilon hetkiä. Ei ole kahta samanlaista päivää, vaan joka päivälle Herra antaa oman ristinsä ja vaivansa, mutta myös voimansa. Herran seuraaja tarvitsee hänen parantavaa ja uudistavaa voimaansa joka päivä. Sillä vaeltaja näkee, että synti asuu ihmisen sydämessä ja pyrkii sieltä esille joka hetki pahoina ajatuksina, sanoina ja tekoina. Pyhä Henki paljastaa meille sanan kautta sydämessämme asuvan synnin, mutta sama Henki kirkastaa myös armahtaa ja parantajan.
Matteuksen kodissa oli omasta mielestään terveitä fariseuksia, jotka omassa hyvyydessään luulivat kelpaavansa Jumalalle, mutta siellä oli myös publikaaneja ja muita syntisiä, jotka tunsivat itsensä arvottomiksi Jeesuksen seuraan. Ja juuri näihin jälkimmäisiin, halveksittuihin syntisiin, Matteus kuului.
Kun Matteus vastasi myöntävästi Jeesuksen kutsuun, hän sai nähdä ihmeellisiä asioita Mestarinsa seurassa. Hän sai nähdä, kuinka Parantaja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, herätti kuolleita ja julisti voimallisesti evankeliumia.
Suuri ilo syntyy siellä, missä Vapahtaja tänäänkin kumartuu syntisen puoleen ja sanoo: “Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Herra kutsuu ja kolkuttaa yhä, nytkin tällä hetkellä tässäkin kirkossa ja tässä jumalanpalveluksessa. Hän pysähtyy jokaisen kohdalle ja sanoo: “Seuraa minua.” Herra ei tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Juuri sinua joka pidät itseäsi kaikkein mahdottomimpana ja viheliäisimpänä. Aamen.