Saarna Syvänniemen kirkossa 23.12.1990
2. vuosikerta
Joh. 3: 26-30
Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä". Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.
“Nyt syttyy neljäs kynttilä ja joulu sarastaa. Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa.” Näin äsken veisasimme.
Neljäs adventtisunnuntai on tänä vuonna hyvin lähellä joulua. Vielä yksi yö, ja on jouluaatto. Joulu on todella lähellä.
Tämän sunnuntain aihe on: Herra on lähellä. Samalla kun odotamme joulua, me odotamme myös Jeesusta. Sillä joulu ilman Jeesusta on kuin lauma ilman paimenta. Jeesus on tämän maailman valkeus; kenenkään ei tarvitse vaeltaa pimeydessä.
Tekstimme kertoo meille Jeesuksen odottajasta ja Valkeuden todistajasta Johannes Kastajasta. Kun hän näki Jeesuksen, hän todisti: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”
Johannekselle tultiin kertomaan, että Jeesus teki samaa, mitä hän, Johannes, oli tehnyt Jordanilla. Molemmat kastoivat ihmisiä. Johanneksen opetuslapset olivat ymmällä. He toivat Johannekselle sanoman, todellisen uutisen omasta mielestään: “Katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä.” He pelkäsivät Johanneksen puolesta, että hänen ihmissuosionsa ja tehtävänsä olisivat vaarassa, kun kaikki menevät nyt Jeesuksen tykö.
Mutta Johannes tiesi oman tehtävänsä, hän ymmärsi oman tilansa. Hän ei ollut se Valkeus, joka oli tulossa maailmaan, vaan hän tuli Valkeudesta todistamaan. Hän sanoi oppilailleen mahdollisimman selvästi, että hän ei ole Kristus. Kaikki se, mitä nyt tapahtuu, on annettu ja johdatettu taivaasta. Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta sitä ylhäältä.
Johannes vertasi Jeesusta sulhaseen ja Jeesuksen tykö tulevia ihmisiä morsiameen. Morsian tietenkin kiirehtii sinne, missä sulhanen on. Sulhasen ystävät ovat iloisia hänen kanssaan. Johannes Kastaja oli Jeesuksen ystävä ja riemuitsi hänen menestyksestään. Jeesuksen tuleekin kasvaa, eli tulla yhä suuremmaksi, ja hänen, Johanneksen, vähetä, eli tulla yhä pienemmäksi. Todellinen Jeesuksen opetuslapsi iloitsee aina Jeesuksen suuruudesta. Hän riemuitsee Herran läheisyydestä. Eräässä virressä veisaamme: “Onneni on olla Herraa lähellä.”
Kumpi on meille suurempi ilo, sekö, että on joulu lähellä, vai se, että Herra on lähellä? Hän on tänäkin jouluna todellinen Rauhanruhtinas isolla alkukirjaimella. Hän antaa rauhan sydämeen ja maailmaan. Sanassaan hän tulee lähelle jokaista, joka iloitsee hänen äänestään ja odottaa sitä hetkeä, jolloin ylkä ja morsian, eli Jeesus ja seurakunta pääsevät niin lähelle toisiaan, että voidaan aloittaa Karitsan häät. Ilmestyskirja kertoo meille näistä Karitsan häistä.
Jeesus sanoo: “Minä tulen pian.” Jeesuksen toisen tulemisen hetki on suuren ilon hetki kaikille hänen ystävilleen. Voi, jos saisimme kaikki tuohon iloon yhtyä.
Rakkaat ystävät! Tänäkin joulun aikana Herra tahtoo tulla meitä jokaista lähelle. Yhä pitää paikkansa Jeesuksen sana: “Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Siksipä veisaamme eräässä joulunajan Siionin virressä näin: “Nyt kokoon vanhat, nuoret, joutukaamme, toisemme seimen luona kohdatkaamme. Jos jollakin on kanne toista vastaan, hän täällä armahtaa voi ainoastaan.”
Tällainen onni on siis olla Herraa lähellä. Emmekö siksi rukoile tänäkin jouluna: Aamen. Tule, Herra Jeesus.