Saarna Karttulan kirkossa 30.10.1988
2. vuosikerta
Matt. 18: 15-22
Jeesus sanoi: Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Tämän sunnuntain sanoma julistaa: Antakaa toisillenne anteeksi.
Meidät asetetaan tosi vaikean asian eteen. On kyse meidän ihmissuhteistamme.
Miten voin antaa anteeksi, kun minua on loukattu työpaikalla, avioliitossa ja yksityiselämässä? Olen yrittänyt parhaani, elänyt ja tehnyt työni niin kuin olen kyennyt. Sitten tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ryöppy päälleni. Jääkylmät sanat sattuvat kipeästi, sydämeni vuotaa verta. Miten voin antaa anteeksi? Ja kun katson työtäni ja elämääni, niin onhan siellä paljon sellaista, mitä ei saisi olla. Olisiko minun pyydettävä anteeksi? Asia hiertää mielessä yöt päivät. Olen kuin kehässä, josta en pääse pois. Olisiko minun maksettavaa samalla mitalla?
Missä on oikeudenmukaisuus, missä kristillinen mielenlaatu? Elämästä puuttuu maku. Se ei tunnu enää elämisen arvoiselta. Hankala lähimmäinen on aina mielessäni. On vaikeaa antaa anteeksi ihmiselle, joka ei näytä sitä ansaitsevan, kaikkihan jatkuu kuitenkin ennallaan. Eikä loukatun itsetuntomme kolhuja niin vain voi unohtaa.
Oletko kuulijani joskus elämässäsi ollut tällä paikalla? Vai oletko ollut sillä paikalla, että tiedät loukanneesi lähimmäistäsi ja mietit vain sopivaa hetkeä pyytääksesi anteeksi? Isä meidän rukouksessa pyydetään: “ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, joita vastaan olemme rikkoneet.” Tämän rukouksen rukoilemme kohta tässäkin jumalanpalveluksessa. Muistamme nämäkin Jeesuksen sanat: “Ellette anna toisillenne sydämestänne anteeksi, ei taivaallinen Isännekään anna teille anteeksi.”
Anteeksiantamus on kaksipuolista: se on sekä anteeksipyytämistä että anteeksiantamista. Jeesus opettaa, että joka on itse saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon.
Kuinka paljon sitten on annettava anteeksi? Tekstissä Jeesus opettaa: anteeksi on annettava 70 x 7 kertaa. Se on mahdollista vain sille, joka on itse kokenut armahduksen.
Jeesus antoi anteeksi laskelmoimatta, odottamatta mitään vastalahjaa. Ja tuon anteeksiantamuksen tuloksena syntiset ja sairaat saivat uuden elämän Jeesuksen yhteydessä. Jeesus teki näin, vaikka häntä loukattiin ja kiusattiin joka päivä jatkuvasti. Mutta hän ei kostanut pahaa pahalla, ei herjausta herjauksella, vaan siunasi. Ainoat, joihin hän ei saanut kontaktia, olivat ylpeät, itseriittoiset ja -tietoiset kansan uskonnolliset päällysmiehet.
Ainoa anteeksiantamus lähtee Jeesuksen ristin juurelta. Joka on ollut polvillaan ristin juurella omien syntiensä tähden ja saanut kaikki anteeksi, voi myös antaa anteeksi ja pyytää anteeksi. Hän ottaa todesta epistolatekstin sanat: “Olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte."
Lopulta on kysymys pelastumisesta eli pääsystä taivaaseen, sillä sinne ei pääse mitään epäpyhää eikä saastaista. Taivaassa Jumalan luona asuu kansa, joka on saanut syntinsä anteeksi. Siellä perillä ovat vain ne, jotka ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä, sillä ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta. Ellei Jeesuksen Kristuksen pyhä ja kallis veri olet päässyt huuhtomaan pois syntejämme, olemme vaivaan vievällä tiellä. Siksi on syytä rukoilla kuten Psalmissa 139: Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minut iankaikkisen elämän tielle.
Rakkaat sanankuulijat! Lähdetään nyt yhdessä anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen tielle. Sen tien Jeesus Kristus meille viitoittaa. Sillä tiellä saadaan tuntea Kristuksen armoa ja anteeksiantamusta. Sille tielle kannattaa lähteä nyt tänään, sillä se tie vie viimein taivaaseen.