Saarna Airakselan koululla ja Vaalijalassa 3.11.1985
2. vuosikerta
Matt. 18: 15-22
Jeesus sanoi: “Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Antakaa toisillenne anteeksi
Isä meidän -rukouksessa pyydämme: “ja anna meille meidän velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.”
Me elämme maailmassa, jossa ihmiset usein loukkaavat toinen toisiaan. Joskus tuo loukkaaminen on niin syvää, että toinen sanoo: “Tätä en ikinä anna anteeksi.”
Näin loukkaukset synnyttävät vihaa ja katkeruutta ihmisten välille. Viha on kuin syöpäkasvain, joka kasvaessaan tukahduttaa ilon ja uhkaa jopa terveyttämmekin. Se vahingoittaa vihaajaa enemmän kuin vihan kohdetta.
Anteeksiantaminen on siten tärkeää myös meidän itsemme vuoksi. Mutta miten?
Kun tunnemme, että jotain on tullut minun ja lähimmäiseni välille ja on mahdotonta antaa anteeksi, silloin on kiireesti mentävä anteeksiantamuksen lähteille. On nöyryyttävä Suuren Anteeksiantajan eteen, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät. Joka on käynyt Golgatalla, ei voi enää elää anteeksiantamattomalla mielellä lähimmäistään kohtaan. Kristuksen rakkaus peittää syntien paljouden. Ristin juurella näemme Jumalan rakkauden suuruuden ja oman rakkautemme pienuuden.
Joka on saanut paljon anteeksi, se myös paljon rakastaa ja voi antaa myös paljon anteeksi. Hänelle selviää se jumalallinen totuus, että Jeesus Kristus ei ole vain minun ja meidän, vaan koko maailman syntien sovitus, ja että Jumalan armo on ilmoitettu pelastukseksi kaikille ihmisille.
Kun Herra on näin häntä armahtanut, hänkin armahtaa muita. Siksi hän ei sido ihmisiä täällä vaan päällä, vaan päästää heidät tietäen, että hänen teollaan on taivaaseen asti ulottuva vaikutus. Sanoohan Jeesus: “Kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaissa.”
Taivaasta seurataan tarkasti, mitä me täällä maailmassa teemme ja mitä jätämme tekemättä. Elämme koko ajan iäisyyden valokeilassa. Anteeksiantamattomuus on siksi majesteettirikos Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Jeesus neuvoo meitä elämään rukouksen ja anteeksiantamuksen hengessä.
Voimme jopa sopia lähimmäistemme kanssa, mitä Jeesukselta pyydämme, ja hän lupaa kuulla meitä. Mutta näin voidaan tehdä vain siellä, missä eletään anteeksiantamuksesta. Siellä Herra on rukoilijoiden keskellä, vaikka heitä olisi vain kaksi tai kolme. Ja kun Herra on meidän keskellämme, kuka voisi olla antamatta ja pyytämättä anteeksi. Sillä siellä, missä syntien anteeksiantamus on, siellä on elämä ja autuus.
Joku on sanonut, että anteeksiantamuksessa taivas laskeutuu ihmisten keskelle. Silloin ei enää kysytä, kuten Pietari: "Herra montako kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Seitsemän on täydellisyyden ja pyhyyden luku. Mutta sekään ei riitä. Kristuksen edessä selviää, että anteeksiantamuksen kertoja ei voi laskea. Ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Toisin sanoen: antakaa rajattomasti anteeksi toisillenne. Ei Jumalakaan laske, monestiko hän antaa anteeksi, vaan joka aamu hän uudella armollaan ja anteeksiantamuksellaan lähestyy meitä. Siis vuodessa 365 kertaa.
Siksi me jatkuvasti pyydämme: “Ja anna meille meidän syntimme anteeksi.” Ja tunnustamme: “Minä uskon syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän.”
Kun annamme anteeksi, se koituu sielumme ja ruumiimme tervehtymiseksi ja lähimmäissuhteidemme korjaantumiseksi ja lopulta iankaikkiseksi autuudeksi. Sillä jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille kaikki syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Aamen.