Saarna Karttulan kirkossa 8.11.1987
1. vuosikerta
Joh. 4: 46-53
Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti. Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, meni hän hänen luoksensa ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan hänen poikansa; sillä tämä oli kuolemaisillaan.
Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko". Kuninkaan virkamies sanoi hänelle: "Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee". Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun poikasi elää". Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni.
Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli. Niin hän tiedusteli heiltä, millä hetkellä hän oli alkanut toipua. Ja he sanoivat hänelle: "Eilen seitsemännellä hetkellä kuume lähti hänestä".
Niin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut sillä hetkellä, jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: "Sinun poikasi elää". Ja hän uskoi, hän ja koko hänen huonekuntansa.
Uskon perustus
Tänään on isänpäivä. Siniristiliput liehuvat saloissa nyt isän kunniaksi, niin kuin keväällä vastaavasti äitienpäivänä äidin kunniaksi.
Isän tehtävä on kodissa hyvin merkittävä. Hän pitää huolta siitä, että perhe saa jokapäiväisen leivän ja että kaikki asiat kodissa ovat kohdallaan. Hän on ensimmäisenä vastuussa kaikesta, mitä kodissa tapahtuu ja miten siellä eletään. Jos me isät horjumme, koko koti on vaarassa särkyä. Jos me kestämme, kestää kotimmekin ja pysyy pystyssä.
Meidät on pantu paljon haltijoiksi. Kodissa osoittamamme käytös heijastuu ympäristöömme. Miten me kohtelemme puolisoitamme, siten poikammekin kohtelevat omia vaimojaan. Millaisen kuvan me annamme itsestämme, sen kuvan lapsemme siirtävät meidän yhteiseen Isäämme, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Jos me isät olemme liian ankaria lapsiamme kohtaan, on lasten ajatuksissa taivaan Isän piirteissä samaa ankaruutta.
Raamattu opettaa, että Taivaan Isä on kaikkia ihmisiä rakastava Jumala. Se opettaa, että Jumala on rakkaus. Koko maailmankaikkeus on Jumalan rakkautta täynnä. Tähtitaivas, Linnunrata ja valtavan suuret galaksit kertovat Jumalan, kaiken Luojan suuruudesta ja rakkaudesta. Rakkaus on se energia, joka liikuttaa kaikkea. Kuoleman ja sairaudenkin täytyy väistyä siellä, missä rakkaus toimii. Ja tätä Taivaan Isän rakkautta meidät isät on pantu heijastamaan omiin koteihimme. Tehtävä on niin suuri ja vaativa, että emme kykene sitä itse omin voimin kantamaan.
Joskus kodissa voi olla suuria vaikeuksia. On sairautta, jopa kuoleman pelkoa. Tekstimme kertoo isästä jonka poika sairasti ja oli jo kuolemaisillaan. Isän ja äidin hätä oli suuri. Mutta isä tunsi vastuunsa ja riensi Jeesuksen luokse apua pyytämään. Hädässään hän pyysi: “Herra, tule, ennen kuin lapseni kuolee.”
Osaammeko me isät ja muut lasten kasvattajat tien Jeesuksen luokse? Rakkautensa ja syntien anteeksiantamuksen voimalla hän voi meitä auttaa. Niin hän auttoi tuota hätääntynyttä isääkin. “Mene, sinun poikasi elää!” Ja isä uskoi ja meni. Hän ei ehtinyt edes kotiin asti kun hänelle tuotiin sana, että hänen poikansa elää. Poika oli parantunut juuri sillä hetkellä, kun Jeesus oli sanonut: “Mene, sinun poikasi elää.”
Sellainen on Jeesus, aina valmis auttamaan ja palvelemaan. Ja Jeesus sanoi kerran: “Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”, sillä Jeesus ja Isä ovat yhtä.
Jos tahdot tietää ja tuntea, millainen on Jumala, meidän Taivaallinen Isämme, katso Jeesuksen elämää ja toimintaa. Jeesus vihaa kyllä syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Hän rakastaa meitä niin kuin paras mahdollinen isä, sanoo Kristinoppimme.
Jo kastehetkellä Jeesus sanoi meille: “Minä olen sinun kanssasi joka päivä.” Hän on meidän kaikkien yhteinen hyvä Isä. Siksi saamme tässäkin jumalanpalveluksessa sanoa koko sydämestämme: “Isä meidän, joka olet taivaassa.”
Tahdon päättää saarnani erään rippikoululaisen runonsäkeeseen. Hän kirjoittaa: “Minun Jumalani on ikuinen koti, jonka ikkunoista aina tuikkii valoa pimeyteen. Sen ovi on avoinna kaikille kulkijoille.”
Taivaan oven on Jeesus Kristus rakkaudellaan avannut myös sinulle ja minulle. Aamen.