Saarna Airakselan koululla 4.11.1984
1. vuosikerta
Matt. 22: 1-14
Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
"Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.
Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
“Jo teillä kulkee kutsujat, pitoihin meitä vaativat.”
Mitä me vastaamme kutsuun? Otammeko sen vastaan? Voimme vastata vain joko myöntävästi tai kieltävästi. Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu. Tie taivasten valtakunnan hääpitoihin on kaikille avoin.
Ensin tuo kutsu annettiin Israelin kansalle, mutta he eivät ottaneet kutsua vastaan, vaan menivät pois, mikä pelloilleen, mikä kaupoilleen. He ottivat kutsun kuuluttajia kiinni ja tappoivat heitä.
Mutta marttyyrien veri on siemen. Maahan väkivaltaisesti vuodatettuna se kantaa runsaan sadon. Kun kutsutut eivät ottaneet hääkutsua vastaan, se lähetettiin yleisesti kaikille. Taivasten valtakunnan evankeliumia tuli kuuluttaa koko maailmalle.
Palvelijat lähtivät ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
Ennen pitojen alkua kuningas suorittaa tarkastuksen. Hän menee katsomaan vieraitaan. Siellä on yksi vieras, joka on etiketin vastaisesti pukeutunut. “Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?”
Puhuttelusanassa tulee vielä esille Jumalan hyvyys ja pitkämielisyys. Häntähän kutsutaan ystäväksi. Onhan tuo mies ottanut kyllä kutsun vastaan, mutta hänellä on kuitenkin omat vaatteet yllään. Ei ollut sitä juhlapukua, jollainen oli talon puolesta varattu kaikille vieraille. Hänelle ei ollut kelvannut kuninkaan antama hääpuku, vaan hän arveli kelpaavansa omissa vaatteissaan. Hän on sanaton.
Mistä nyt on kysymys? On sanottu, että Jumalalle kelpaa vain hänen oma työnsä. Kun hän pitää tarkastusta, hän ei katso, onko meillä jotain antamista hänelle, vaan hän katsoo, olemmeko me antaneet itsemme hänelle kokonaan. Olemmeko ottaneet vastaan hänen vanhurskautensa, olemmeko taipuneet hänen Henkensä synnytettäviksi ja kasvatettaviksi Jeesuksessa Kristuksessa? Missä hän oman työnsä tapaa, sitä hän ei heitä ulos häähuoneesta. Mutta missä Jumala ei näe omaa työtänsä, siinä on tuomio ankara ja muuttumaton.
Golgatan ristin juurella, Kristuksen armoistuimen edessä, meidät puetaan Kristuksen vanhurskauteen ja pyhyyteen. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa.
Pyhäinpäivän epistolatekstissä sanotaan taivasten valtakuntaan päässeistä, että he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. He ovat usein asioineet Kristuksen armoistuimen edessä. He ovat pyytäneet anteeksi ja antaneet lähimmäisilleen anteeksi. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä yöt ja päivät hänen temppelissään.
Herran omien kohdalla armoistuin täällä ajassa muuttuu Jumalan valtaistuimeksi taivaassa. Omat hyvät ja kauniit asiat, aatteet ja vaatteet eivät kestä kuninkaan tarkastusta. Tarvitaan Kristuksen pyhä ja kallis veri pesemään meidät puhtaiksi. Meillä ei ole Jumalalle muuta annettavaa, kuin omat syntimme ja oma uskottomuutemme. Jos niiden varassa täältä lähdemme, tulevaisuutemme on synkkä ja iloton ja iankaikkisuudessa osamme itku ja hammasten kiristys.
Nyt kuuluu kutsu taivasten valtakunnan hääjuhlan iloon ja riemuun. Jeesus sanoo: “Autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.”