Saarna Karttulan kirkossa 18.3.1984
1. vuosikerta
Matt. 15: 21-28
Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille.
Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."
Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme".
Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".
Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua".
Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".
Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat".
Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.
Vanha sananlasku sanoo, että hätä ei lue lakia.
Jeesuksen luo tulee jälleen hädässä oleva ihminen, kanaanilainen vaimo. Kanaanilaiset eivät kuuluneet israelilaisiin, vaan olivat pakanoita, ulkopuolella olevia.
Kanaanilainen vaimo on ahdistunut tyttärensä toivottomalta tuntuvan sairauden vuoksi. Hän rohkaisee itsensä ja pyytää vastoin kaikkia perinnäissääntöjä apua juutalaiselta mieheltä, Jeesukselta. Hän toimii todella lainvastaisesti.
Nainen huutaa. Se on aina avun pyynnön merkki. Hän puhuttelee Jeesusta Herraksi, Daavidin Pojaksi. Näin nainen tunnustaa Jeesuksen Israelin Messiaaksi, jonka tuomaan pelastukseen hänellä, pakanalla, ei ole laillista oikeutta. Mutta hän on suuressa hädässä, sillä riivaaja vaivaa kauheasti hänen tytärtään.
Mutta Jeesus ei vastaa sanaakaan, vaan vaikenee täysin. Vaimon usko pannaan nyt todella koetukselle. Opetuslapsetkin puuttuvat asiaan. Naisen jatkuva huuto alkaa käydä heistä kiusalliseksi. Mutta Jeesus muistuttaa heitä kerran antamastaan ohjeesta: on oltava etsimässä vain Israelin huoneen kadonneita lampaita. Valittuaan opetuslapsensa Jeesus näet neuvoi heitä: “Älköön tienne viekö pakanain luokse, ei samarialaisten luokse, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.”
Mutta nainen ei hellitä. Hän tulee ja kumartaa Jeesusta ja pyytää: “Herra, auta minua!” Jeesuksen vastaus on torjuva ja jyrkkä: “Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.”
Tämä on vaimolle vaikein uskon koetus. Nyt hän oikein parahtaa tuskaisesta sydämestään: “Niin, Herra, mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herransa pöydältä putoavat.”
Hätä on sittenkin suurempi kuin kaikki laki ja säädökset. Uskon koetus on kestetty: “Oi, vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niin kuin tahdot,” sanoo Jeesus. Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.
Tämän sunnuntain aiheena on Hellittämätön usko. Aiheen voisimme ilmoittaa myös sanoilla: ‘Jokainen anova saa’.
Mutta Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Jeesus tiesi Jumalan järjestyksen. Se oli: ensin omaisuuskansa Israel ja sitten muut. Mutta kun Israel ei tuntenut etsikkoaikaansa ja hylkäsi hänet, julistettiin pelastus koko maailmalle. Juutalaisia tarkoittaen Raamattu sanoo, että hän ei ole vain meidän, vaan koko maailman syntien sovitus. Nyt ei siis ole rajaa Israelin huoneen kadonneitten lampaiden ja ei-israelilaisten ‘penikoiden’ välillä.
Mutta tosiasia on, että kadotettuina ja tuomittuina ihmisinä me kaikki joudumme elämään kanaanilaisen vaimon paikalla, ilman oikeutettua vaatimusta saada apua Jumalalta. “Oikeutt’ ei ole mulla etees’ tulla lasten leipää pyytämään.” Mutta anovalle Jumala armosta antaa enemmänkin kuin vain muruja. Hän antaa enemmän, monin verroin enemmän, kuin me anomme ja ymmärrämme. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Vasta kun nöyrrymme Jumalan väkevän käden alle, alkavat siunauksen virrat vuotaa sydämeemme ja elämäämme. “Vain tyhjät, köyhät täyttää voi Herra lahjoillaan.”
Tuskaisen avunhuuto on usein lyhyt: Herra, auta minua! Jumala, ole minulle syntiselle armollinen! Jeesus, Daavidin poika, armahda minua! Autuaita ovat ne, jotka tänäänkin osaavat huutaa hätäänsä Jeesukselle Kristukselle.
Maailma on täynnä hätää ja tuskaa. Sitä on lähellä ja kaukana. Mutta kuka on se viisas ja ymmärtäväinen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, sillä Raamattu lupaa: “Joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.”
Hellittämätön usko aina palkitaan, nöyrät avunpyynnöt aina kuullaan, anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan tänäkin päivänä. Sen tähden älä hellitä ennen kuin saat avun. Se tulee varmasti. Herra seisoo sanansa takana. Sen minkä hän on luvannut, hän myös tekee. Aamen.