Saarna Karttulan kirkossa 24.2.1991
Luuk. 7: 36-50
Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."
Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". - "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit". Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".
Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?" Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".
Luukkaan kertomus syntisestä naisesta fariseus Simonin kodissa on evankeliumikertomusten kauneimpia helmiä. Siellä Jeesus sai voitelun lähtiessään viimeiselle matkalleen Jerusalemia kohti. Kallisarvoinen alabasteripullo rikottiin ja sen sisältö vuodatettiin Jeesuksen jalkoihin. Kyynelillä kasteltiin Jeesuksen jalat, ja hiuksilla ne pyyhittiin.
Vaikka syntinen nainen oli kaikkien huomion kohteena, päähenkilönä Simonin kodissa on kuitenkin Jeesus. Ilman Jeesusta tuossa kodissa ei olisi tapahtunut mitään ihmeellistä ja tärkeää.
Mutta siellä, missä Jeesus kulkee, tulee aina esille armo ja totuus. Armo syntinsä tuntevia ja tunnustavia kohtaan ja totuus Jeesusta ylenkatsovia kohtaan. Fariseus Simon sai kuulla ehkä ensi kertaa elämässään totuuden itsestään. Jeesus sanoi sen hänelle. “Minä tulin sinun taloosi, mutta sinä et antanut vettä minun jaloilleni, et sinä antanut minulle tervehdyssuudelmaa, et sinä voidellut minun päätäni öljyllä. Sen teki tuo vieras nainen.” Koko ajan Simon on kylmän viileästi seurannut Jeesuksen oloa. Eräässä vaiheessa hän ajatteli: “Jos tuo mies olisi profeetta, hän tietäisi, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee, että hän on syntinen.” Oikea fariseus ei nimittäin koske syntiseen ihmiseen eikä seurustele sellaisen kanssa.
Me tiedämme, että Jeesus on enemmän kuin profeetta. Hän on Jumalan Poika ja tietää kaiken. Häneltä ei mikään jää salaan, sillä hän ei katso ulkokuorta, vaan suoraan ja syvälle sydämeen.
Jeesus tiesi ja tunsi fariseus Simonin jokaisen ajatuksen. Hän tiesi ja tunsi syntisen naisen jokaisen ajatuksen ja teon. Simonin synti oli siinä, mitä hän oli jättänyt tekemättä Jeesukselle. Hän seisoi jo kuin viimeisellä tuomiolla, vaikkakin oli vielä armon ajassa. Syntinen nainenkin oli Jeesuksen edessä ja sai vapauttavan tuomion, eli armahduksen. Hän oli yksi niitä Taivaan Isän siunattuja, joille Jeesus viimeisenä päivänä sanoo: Tulkaa, minun Isäni siunatut. Kaikki, mitä hän teki, hän teki Jeesukselle. Ja kaiken hän teki suurella rakkaudella Jeesusta kohtaan. Koko omaisuus, jota alabasteripullo kuvaa, kaikki ajatuksen ja tunteet, joita kyyneleet ja itku kuvaavat, kaikki teot, joita jalkojen voiteleminen ja pyyhkiminen kuvaavat, tehtiin Jeesukselle.
“Kaikki Jeesukselle”.
Nainen sai synnit anteeksi, sillä hän rakasti paljon. Usko Jeesukseen pelasti hänet, ja hän sai rauhan. Uusi ihminen lähti Jeesuksen luota palvelemaan lähimmäisiä.
Rakkaat ystävät! Mekin olemme tänään Jeesuksen edessä. Hän katsoo meitä tarkasti syvälle sydämeen asti. Mitä hän näkee ja mitä hän kuulee? Näkeekö hän sydämessämme uskoa vai epäuskoa? Kuuluuko sydämestä hiljainen rukous: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.
Jeesuksen edessä paljastuu totuus meistä. Millainen se on? Jeesus ei selittele eikä kaunistele meidän syntejämme. Hän odottaa, että tuomme ne hänen ristinsä juureen katumuksen kyynelin. Hän on luvannut armahtaa jokaista luoksensa tulevaa. Hänellä on valta sanoa: sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Sinun uskosi on sinut pelastanut.